1.6.2014

Kesä tuntuu jalan alla

Sunnuntain kesäsää:  sukkakeli.

Sen muistaa vieläkin elävästi miten kevyesti jalka nousi kun sai vaihtaa talvilenkkarit (ne semmoiset topatut pitkävartiset, joissa oli tarrakiinnitys ja ihan liikaa kasvunvaraa) kesälenkkareihin.  Ensimmäinen koulumatka kesäkengillä oli silkkaa vauhdin huumaa kun ei tarvinnut kävellä tai kitkuttaa potkurilla  (tai hiihtää, uh) , vaan sai ottaa alleen kultaisen Tunturi Vipin.  Paras pyörä ikinä.  Askeleen keveys ja tienpinnan mukava rahina pyöränkumien alla, se on syvällä aistimuistissa.   Olo oli kevyt ja vapaa, onnellisuus syvää sillä hienolla tavalla, jollaista onnellisuus on kun se  syntyy ihan vaan olemisesta.   Paremmaksi pisti enää kevätjuhlapäivä: aurinkoinen kotimatka todistus kourassa, tuomen tuoksu siinä yhdessä mutkassa, jalassa pitsisukat ja uudet juhlakengät, joita varten käytiin nostamassa rahaa oman kylän pankista.  Parhaimmillaan saattoivat hennosti vähän kopista tienpintaan, ne juhlakengät. Minulla oli yleensä siniset, siskolla punaiset -lettinauhat ja äidin ompelemat mekot noudatti samaa värikoodausta. Edessä pitkä kesä juosta pitkin peltoja kavereiden kanssa, aitassa nukkumista ja heräämistä lintujen lauluun ja lehmien mukavaan mölinään.  Entäs se, kun astui paljain varpain lehmänläjään?  No asuttiin hei maalla, normaali homma.

Ihan samoihin fiiliksiin en ole sen koommin päässyt, mutta kyllä ei kesä olisi kesä ilman kesäkenkiä ja paljaita varpaita.  Kesä pitää päästää  jalan alle, että se voi levitä luihin ja ytimiin.  Sanoo nainen, jonka lomaviikko on ollut kolea ja sateinen ja sisältänyt vähän liikaa sukkia ja villatakkeja ja aikaa tietokoneen edessä.  Uskokaa kun sanon, että läppäriltä käsin ei kyllä kesän tuntua löydä.  Mutta tuolla se on tuloillansa. Huimaavaa vapauden tunteen lakipistettä odotan heinäkuulle kun loput lomasta on edessä.

Talvilenkkareista vielä, ne minun ihanat valkoiset toppasaappaat oli kokoa 38.  Kymmenvuotiaalle Tiinalle tiedoksi, että tätä nykyä jalka on jo kolmeseiska, ihan kohta ne on kuule varmaan jo sopivat!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa muistelua! Ja tuttua, oma lapsuus kun kului samoissa merkeissä.

    Ja niin, myös mun kasvunvarakengät odottelevat edelleen kasvua. Varhaisteinille hankitut monot oli 39, kahdella villasukallakin hölskyvät. Viime talvena, kun aloitin hiihtoharrastusta uudelleen, ostin monot kokoa 36.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sullahan onkin oikein kunnolla ollut varpaille tilaa :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...