2.4.2014

Nellille


Silloin kun taloa etsittiin, piirtelin muutamia haaveilukuvia tulevasta kodista.  Tässä näkyy leikkihuonetta, mutta tärkein juttu on vanha ikkuna, syreenipuska sen takana ja meidän Nelli siinä maisemaa ihailemassa.  Aika lailla kaikki toteutui, Nellikin pääsi keittiön penkiltä katselemaan pihalle.  Sitten tuli vanhuus, eikä se enää päässyt penkille hyppäämään, mutta sai mukavan rauhallisen lekottelupaikan eteisestä. Siellä siihen meinasi kompastua vähän väliä, vaikka yleensä muistikin askeliaan varoa.  


Siihen minä tässä yritän päästä, että rakasta karvakasaa ei enää ole.   Asiaan osattiin tietysti varautua, kun kaveri oli jo 16 vuotias, mutta...   No, ikävähän tässä on.   Ja edelleen eteisessä avataan ovet varovasti, ettei vahingossa tönäistä nukkuvaa koiraa.  Ja vaikka näin tämän oli mentävä niin pala on kurkussa.  


Mutta kiitos, Nelli, että pesit lasten korvientaustat kun ne oli pieniä, kiitos niistä märistä koiranpusuista ja päikkäriseurasta siellä Pähkinärinteen sohvalla.   Se ei ollut niin hauskaa kun vedit minut jäniksen perässä nokkospusikon läpi, mutta onhan sille jälkikäteen kyllä naureskeltu monet kerrat.   Pistähän juoksuksi siellä jossain nyt kun tassut ei ole enää kankeat.  Olit hyvä kaveri.

12 kommenttia:

  1. Olipas ihanasti kirjoitettu. Tuli kyynel silmään. Tsemppiä sinne ikävän keskelle, olen kovin pahoillani.

    VastaaPoista
  2. Mulla tuli itku! :(
    Nelli on tuossa kuvassa ihan itsensä näköinen jättikorvinensa.

    VastaaPoista
  3. Kyyneleet silmissä täälläkin. Kirjoitit kauniisti!

    Paljon voimia ja jaksamista koko teidän perheelle sinne ikävän keskelle <3

    VastaaPoista
  4. Paljon voimia sinulle ja koko perheelle, kaunis kirjoitus ja hieno pitkä elämä Nellillä.

    VastaaPoista
  5. Tuo on vaikeimpia asioita elämässä, päättää ystävänsä lähdöstä. Ja ne on niin ystäviä, tai jopa melkein kuin lapsia. Onneksi lähteneillä on hyvä olla, oma ikävä täällä surkein asia on. Jaksamista ja ilonaiheita toivon teille!

    VastaaPoista
  6. Minun vanhemmiltani kuoli myös joulun alla 16-vuotias Nelli-koira, oli kuin oma koirani. Meidän Nelli oli huonossa kunnossa, joten olen onnellinen, että se sai mennä jo eteenpäin.

    VastaaPoista
  7. Vesissä silmin täältäkin toivotetaan Nellille hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  8. Minä muistan Nellin rautavatsaisena kaverina, jolla oli korvat, joilla olisi voinut lentää <3. Taisi olla myös Nuutin ensimmäisiä tyttöystäviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ne nyt yhdessä ravaa varmasti :)

      Poista
  9. Voi surua. :/ Mutta selkeästi Nelli sai ja antoi paljon rakkautta, se on se paras asia. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...