Hei vaan, täällä ollaan.  Poden ensimmäistä ikäkriisiäni - iski aivan puskista-  ja kärsin ankarasta kiukkuilusta ja turhautumisesta muiden juttujen takia. Ei siis ihan sitä awesomea mitä hain. Jäniksellä on vähän sama tauti.  Viikonloppuna tehtiin pieni reissu joka sai jäniksen osoittamaan mieltä ja järsimään mattoon reikärivin.    Tuotiin sille lepyttelyksi tuommoinen heinäpallo, vaikka tuttuja rapsutuksiahan se vaan kaipasi.   

Itse en viitsi alkaa mattoja järsimään vaan yritän karistaa ärsytykset tien varsille.  Ostin juoksutakin ja nyt yritän treenata puujaloistani jonkunlaiset menopelit. (Eikö niin, että se oikeanlainen takki on näissä hommissa avainasemassa?) Tulee viemään aikaa, toivottavasti ei lopu sinni kesken.  Tällä hetkellä näillä juostaan maksimissaan kolme puhelintolpan väliä (ptv), mittayksikkö jolla mun oma juoksukouluni pelaa.  Tavoitteena ei ole maratoni eikä edes naisten kymppi, ihan kilometristä tässä näin alkuun haaveilen.   Nähtäväksi jää antaako penikkatautiset sääret ikinä periksi vai olenko se taas kerran minä.   En tiedä mista kaikki muut sen urheilunhimonsa  löytää, mutta mä luulen ettei se tuolla sohvalla ainakaan asusta.  Että eikun tossua toisen eteen ja sitä etsimään.

Kommentit

  1. Oi, itsekin aloitin taannoin kahdesta puhelintolpanvälistä! Uskomattoman nopeasti se eteni, seuraavalla kerralla jaksoikin jo viisi, sitä seuraavalla kerralla kymmenen... Parin kuukauden jälkeen meni ekan kerran viisi kilsaa ilman kävelyä välillä :-) Tsemppiä, itsekin koetan taas uudestaan saada itseni lenkkipolulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa tosi mahtavalta mun korviini tuollainen edistymistahti!

      Mulla tuli tässä heti pakkotauko kun iski mahatauti - ihan yhtä puskista kuin tuo ikäkriisikin!

      Poista
  2. Voihan matto! Ja vielä ihanaa keltaista kohtaa!
    Liike on hyvästä, mutta aina ei oo pakko juosta. Kotiovelta käsin voi harrastaa muutakin. Oon kokeillu. Mutta tsemppiä siihen juoksuun. Oon kuullu, että se on kivaa (jos polvet kestää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, mutta mulle tämä juoksu on aina ollut tosi vaikea juttu, ja samalla sellainen taito jota muilta kadehdin. Olis tosi mahtavaa pystyä!

      Poista
  3. Sama täällä, aloitin juoksuharrastuksen ekaa kertaa pari vuotta sitten ostamalla ensin kivat urheiluvaatteet ja juoksemalla muutaman minuutin kerrallaan ja välillä kävelin. Vähitellen pääsin siihen viiteen kilometriin ja tavoitteena oli pitää harrastusta yllä. Viime kesä meni hyvin, mutta nyt into on vähän hiipunut. Kunhan rapakeleistä päästään, niin uudella yrityksellä ja ehkä alkuun pienemmillä kilsoilla.
    Tsemppiä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui niin mahtava keli viikonlopulle, kun oli sulat hiekkatiet anopin luona. Niitä kelpasi hölkätä (en edes omista mitään talvikeli -lenkkareita)... Yhteistsempit kaikille puujaloille!

      Poista
  4. Voi mikä pupuliini! Mattoa käy kyllä sääliksi.

    Tsemppiä juoksun kanssa. Mulla on ollut harvinaisen tahmea alku. Mä innostuin ja sit taas en. Viime viikolla en käynyt kertaakaan. Edes sosiaalinen paine ei ole asiaa auttanut. Moni sanoo, että motivaatiota ei tarvita - kunhan lähtee vaan. Jaa miten, kysyn minä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niin tuo sama taipumus, ensin innostun ihan palavasti ja toisinaan hyvin pian seuraa totaalinen kiinnostuksen lopahtaminen. Aattelin, että tällainen pienimuotoinen julkistaminen vähän potkisi persausta liikkeelle :) Kunhan nyt tästä taudista tokenisi jaloilleen...

      Poista
  5. Pupuuu!!

    Minäkin haluaisin juosta, näen usein untakin tuosta haaveesta... penikkakintut vaivaavat täälläkin, mut nyt ajattelin kokeilla just tuolleen hitaasti edeten ja niin, että hieron jokaisen lenkin jälkeen jalat. Kun se haave on vaan niin kova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana, tuo pupu, ja pinkoo tietysti paljon mua kovempaa vaikka on jo pupuvuosissa eläkeiässä...

      Ai vitsi, kerrohan miten sun liikkeellelähtö etenee! Nytkin olisi oikeasti into lähteä vähän lenkille, mutta kun seisominenkin ottaa vielä voimille niin ei vaan pääse. Mutta se into on kyllä hyvä merkki!

      Poista
    2. Mulla on ollut neljä pupua, osittain yhtäaikaakin, kerrostalossa <3

      Joo yritän muistaa kertoa. Ollaan nyt ukon kanssa innostuttu sellaisesta, että pidetään kerran viikkoon 24h paasto, eli ei syödä mittään. Kaikkea tämä kevät tekeekin :D

      Poista
    3. Oho, mä en pystynyt 24 tuntiin edes mahataudissa, pakko oli jotain yrittää syödä :D

      Poista
  6. Mulla oli ikäkriisi 29 vuotiaana, nyt kun se ikä on aikoja sitten ohitettu niin kriisitkin on kadonneet :D
    Itse ostin uuden juoksutrikoot, kyllä se juoksu/lenkki vaan maistuu paremmin kunnon vermeillä :)
    Tsemiä! Ja tervetuloa kurkkimaan blogiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kolmekymppisenä sellainen elämäntilannekriisi, tällä kertaa on selkeästi kyse vaan niistä numeroista ja kaiken rajallisuudesta. Että kriisistä kriisiin tuntuu etenevän :D

      Kummasti sitä saa itsevarmutta kun ei tarvi ihan toppatakki päällä liikkua, voi ottaa semmoisen oikean urheilijan roolin...

      Poista
  7. Samansuuntainen juoksumatkamitta minullakin on ollut käytössä. Tosin nyt juoksuharjoitukset pitäisi aloittaa alusta, ehkä minäkin ostan takin alkajaisiksi, paitsi että pitäisi ostaa ihan alkajaisiksi kunnon juoksulenkkarit, jos sitten pääsisi matkamitoissa jopa satoihin metreihin tai vallan kilometreihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavotteita pitää olla, mutta tähän saakka mulla on aina se puhti loppunut jossain välissä ja sitten pitää aloittaa taas alusta... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit