meidän koira inhoaa kameraa, mutta tässä sumea paparazziotos viime kesältä.

Nelli on ollut meillä vain yhden vuoden vähemmän kuin me ollaan oltu me. Meidän sänky meidän kämpässä oli aina karvainen, koska koira halusi nukkua meidän kanssa, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.  Kun perhe kasvoi, Nelli putsasi vauvojen korvien taustat, otti kärsivällisesti vastaan niiden innokkaat rutistukset ja antoi lasten käpertyä viereensä vaikka kopassa tulikin ahdasta.  

Se on ollut hyvin rakastava koira, tunteikas, ja toisinaan sillä on taipumus olla vähän teatraalinen.  Jos sillä on paha mieli, se on ihan marttyyri: huokailee ja kadottaa kiillon turkistansa.   Erikoislahjana voidaan pitää sitä, että se on aina tykännyt syödä sukkia ja kengännauhoja ja oksentanut ne sitten jonnekin nurkkaan yllätyslahjaksi. 

Nuorena se oli nopea kuin mikä, juoksi kerran jäniksenkin kiinni, muttei sitten oikein tiennyt mitä sillä olisi pitänyt tehdä.  Kun appiukko kerkesi paikalle, oli jänis koiran sylissä ja Nelli pesi sen päätä.  Jänis pääsi karkuun, mutta sai varmaan vähän henkisiä vammoja.

Nyt Nelli on jo kuustoistavuotias ja vaivoja on: nivelet kipeytyy, hampaat on huonot ja kasvaimiakin löytyy. Kuukausi takaperin yksi melko epämiellyttävä eläinlääkäri oli hampaiden puhdistuksen yhteydessä sitä mieltä, että tämän ikäistä koiraa ei ole järkeä pitää hengissä, että parempi olis nukuttaa pois. Ehdin jo pari päivää pelätäkin, että tässä käy huonosti, mutta tämän aamuinen eläinlääkärireissu (eri lääkärin luo) tuottikin yllätyksen: koira on ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa (asia, joka me tiedettiin itsekin kunnes se edellinen eläinlääkäri sai epäilemään), ja vaivoja kannattaa hoitaa. Saatiin kipulääkettä nivelrikkoon ja ruokintaohjeet jotka kuuluivat kutakuinkin näin: kuka sitä nyt satavuotiaana jaksaa suosituksista piitata, jotain hyvää kannattaa tarjota, että maistuu.  Jessöör. Kun kerran tohtori käskee niin me totellaan.  Nyt seurataan vointia ja toivotaan parasta Ja jatkossa tullaan asioimaan tässä paikassa, jossa koira nähtiin koirana (eli hyvänä tyyppinä), eikä lihakimpaleena jossa on parasta ennen -päiväys. 

Koska kaverista pidetään huolta.


(Ruohon polttelusta ollaan Benin kanssa eri linjoilla, mutta kaikki muut pätee.  Etenkin viimeinen).

Kommentit

  1. Nelli! <3 Hyvä, että löytyi inhimillinen eläinlääkäri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, nyt ollaan taas luottavaisia sen suhteen, että itse kyllä huomataan parhaiten miten tämä perheenjäsen voi. Ihan valtava helpotus!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi että, unohtui mainita mm. että tämä ihana persoona söi nuorena pentuna meidän kämpän jalkalistat ja muovimaton lattiasta! Ja yhteen väliin se säikkyi keltaisia asioita. Ja mun lapsuuskotini on mummola paitsi meidän lapsille, myös Nellille, se on ihan innoissaan aina kun sinne mennään.

      On se rakas.

      Poista
  3. Hieno juttu, että löytyi lääkäri, joka katseli vähän laajempaa kuvaa. :)

    Mun mummulan pystykorva eli yli kaksikymppiseksi. Kyllä sitäkin yhdessä vaiheessa oltiin viemässä piikille, mutta eläinlääkäri vain totesi, että koska ei ole ikinä nähnyt noin vanhaa koira ja vielä jaloillaan ja suht kunnossa, hän veisi sen vielä kotiin ja tulisi sit uudelleen, kun kunto menee tosi huonoksi. Ja niin tehtiin. Ei Jekku lopulta nähnyt mitään, ei kuullut mitään eikä purrut ketään (kun ei ollut hampaita), mutta köpötteli pienillä lenkeillä ihan loppuun asti. Eipä moni melkein 200-vuotias ihminen moiseen pystyisi. ;)

    Jotta ihan varmasti teilläkin on luvassa vielä monta mukavaa hetkeä Nellin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20 vuotta on jo saavutus ihan omassa luokassaan! Kyllä minusta eläimelläkin on oikeus vanhuuteen, eikä siinä tarvitse "tyylipisteitä" laskea enää :)

      Poista
  4. "Meidän" (eli vanhempieni mutta silti meidän kaikkien, koska kotikotona olemme yhtäaikaa asuneet ja virallisesti papereissakin hän on minun ;)) Igor on myös pian 16v. ja on ihanaa kun eläinlääkärinsä pitää tuota ikää aivan mahtavana juttuna ja haluaa ehdottomasti hoitaa vaivoja mahdollisimman pitkään ja myös tuolla asenteella on että tuossa iässä voi jo vaikka joka päivä antaa vähän kipulääkettä vanhuuden vaivojen helpottamiseksi jne. ja jaksaa aina hämmästellä miten ei ole koskaan tavannut näin vanhaa rodun edustajaa ja ihmeen hyvävointinen ikään ja vaivoihin nähden jne. Toivottavasti Igor, ihan niinkuin Nellinnekin, saa vielä ilahduttaa ihmisiään jos ei pitkään, niin mahdollisimman kauan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on myös näitä mukavia eläinlääkäreitä, ihan mahtavaa!
      (Ihan ihmetyttää, miten se toinen lääkäri saikin minut näkemään Nellin niin eri silmin...)
      Pitkää ikää myös Igorille!

      Poista
  5. Heippa, en ole tainnut koskaan jättää tänne blogiin kommenttia. Kivantuntuinen blogi sinulla!

    Luin tätä postausta ihan liikuttuneena, sillä oma pystykorvani eli melkein 16-vuotiaaksi asti ja tämä kirjoitus palautti elävästi koirani mieleen. Vaikka siitä on jo yli 10 vuotta, kun koiramme poistui paremmille metsästysmaille. Teidän yhteiselolle toivon mahdollisimman paljon hyviä hetkiä ja hellää huolenpitoa koiravanhukselle, sitä se varmasti saakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kirjoitin tätä aika liikuttuneena, ja jouduin jättämään aika paljon tekstiä pois kun innostuin muistelemaan vähän laajasti kaikenlaista :) Kyllä sitä vaan lemmikin kanssa voi kasvaa yhteen siinä missä meidän kaksijalkaisten perheenjäsentekin kesken.

      Poista
  6. Ihana Nelli, paljon hyviä päiviä ja mahdollisesti vuosia hänelle! Meilläkin on ihana eläinlääkäri ja mikä mahtavinta, vielä kunnan eläinlääkäri! Lääkitsi meidän nyt jo edesmennyttä kissaa niin hyvin, että saatiin kisun kanssa puoli vuotta lisää laadukasta elinaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä eläinlääkäri on lottovoito! Osuu toivottavasti vähän useamman kohdalle :)

      Nelli taisi olla 14 tai 13 vuotias, kun sairastui tasapainohäiriöön (vestibulaari oireyhtymä), meni yhtäkkiä tosi kehnoon kuntoon poloinen. Silloinkin eläinlääkäri oli sitä mieltä, että tämän voisi kyllä jo vaikka lopettaakin... Valitsin lääkkeet ja oireet menivät muutamassa päivässä pois ja Nelli juoksenteli taas ihan entiseen malliin...

      Poista
  7. Ihana Nelli <3 Olipa ikävä tuo ensimmäinen eläinlääkäri, onneksi löytyi toinen ymmärtäväisempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ensimmäisestä lääkäristä on pari muutakin ikävää kokemusta, olis pitänyt jo aiemmin siirtyä muualle asioimaan!

      Poista
  8. Ihan mahtava eläinlääkäri! Kaikenlaisia tyyppejä on osunut omallekin kohdalle elukoiden kanssa. Mutta olen myös sitä mieltä, että jos koira kuitenkin mennä porskuttaa, eikä mikään ole kuolemaksi, kannattaa aina hoitaa. Nivelrikkoonkin on niin montaa lääkettä ja lisäravinnetta nykyään, että niillä saa monia lisävuosia. Olen joutunut perehtymään asiaan huolella, kun jo edesmenneellä koiravanhuksella oli todella paha nivelrikko ja nyt meillä on nuori narttu, jolla on lonkkaniveldysplasia ja sillä ei ole lähes ollenkaan lonkkamaljoja, joten nivelrikkoa vaan odottaessa. Elleivät ennen sitä hyppää sijoiltaan..

    Kannattaa muuten lisätä ruokavalioon glukosamiinijauhe (saa eläinlääkäriltä), lohiöljyä jne. Meillä käydään myös ottamassa cartrophen piikkejä, mitkä otetaan kuureina. Parantaa nivelnesteiden laatua ja jopa korjaa pieniä vaurioita. Ja lihaskunto on kaiken a ja o :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei kiitti vinkistä, minäpä otan selvää tuosta jauheesta. Jotain vitamiini-hivenaine tabletteja meillä jo onkin... Tsemppiä teidän koiralle, onneksi sillä on huolehtivat omistajat :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit