Operaatio ompelukone


Kamelibeigee ja kultatussia.

Uudenvuodenlistassa oli kohta ompele enemmän.  Virallisestihan olen ammatiltani ompelija ja vielä tuossa reilut kymmenen vuotta takaperin ompelinkin kyllä sen tittelin edestä. Suurimmaksi osaksi tein vaatteenikin itse, mutta sitten into väheni niin, että pari viime vuotta kone on saanut olla aika rauhassa.   Jotain sisustusjutuja on tullut tehtyä, mutta aika satunnaisesti.  Vaatteita ei enää edes viitsi tehdä, kun kaupasta saa edullisemmin ja se tatsikin on ruosteessa.

Tulin just kangaskaupasta ja ajattelin täällä heti julistaa, että nyt ommellaan.  Ei sitten kehtaa jättää ompelematta kun etukäteen leuhkii.  Pellava meni jo pesukoneeseen, siitä tulee uusi päällinen tuohon kuvassa näkyvään talon toiseksi parhaaseen lukemistuoliin.  Se on ostettu yli kymmenen vuotta sitten kehäkirppikseltä kahdellakympillä. Eihän tuo mikään laatutuoli ole: rungossa on aika paljon lastulevyä ja nykyisellään se pysyy kasassa gorillaliiman voimalla, mutta siinä on hyvä istua. Niin että se ansaitsee nyt uuden kuosin.

Ihanan paksu harmaa kangas pääsee kaurismäkituolin ylle, siihen tartun ekaksi.  Tai no, ihan ekaksi pitäis siivota keittiö tai ainakin keittiön pöytä, että olis joku paikka missä ommella.   Eilen jo aloitin yhteistyöneuvottelut koneen kanssa kun paikkasin yhdet repaleiset toppahousut.  Sanotaanko, että uskollinen Janomeni vaikuttaa vähän loukkaantuneelta, mutta mä öljysin häntä ja koitin olla kiroilematta liikaa kun tikki takkus  ja neula katkes.  En onnistunut: kirosin ihan perkeleesti, mutta niin teki kyllä konekin. Tänään sujunee jo sitten paremmin.  Lataan mankkaan vähän Beatlesia ja toivon parasta.

Kommentit

  1. Ompelija! Vaude. Taito jota olen aina ihaillut ja kadehtinut. Jos asuttais lähempänä (tai mä siis luulen, että asutaan kaukana. En kyllä ole varma.), niin toisin sulle heti pari takkia joissa on vetoketjut rikki. (maksaisin toki) Aina yhtä ärsyttävää yrittää etsiä hyvä ompelija jostain läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähänkö olis kätevää, saisit maksaa mulle juoksukoulun muodossa, se juokseminen kun on taito jota minä taas kadehdin! :)
      Välimatkaa taitaa olla kuutisensataa kilsaa...

      (Vieläköhän Yrjönkadulla siinä Tornia vastapäätä on semmoinen pieni kangaskauppa kuin Materielli? Olin siellä joskus töissä, tekevät korjausompeluakin...)

      Poista
  2. Oho, ompelija! Toivottavasti lähtee käyntiin samalla tavalla, kun siitä pyörällä ajamisesta sanotaan.

    Mä en oo yhtään omelukoneen kaveri. Korjaushommia lähinnä ja verhoja jne.
    En lähtisi leikkaamaa kaavoja, kun olisi ihan hukkaan mennyttä aikaa se.

    Loppuraporttia odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on nyt aika iso kynnys alkaa kaavoja piirtelemään alusta, heitin vanhat peruskaavat viime keväänä menemään. Valmiista kaavoista tuntuu jotenkin hankalalta ommella kun ei ole itse niitä pähkäillyt :)

      Pikkutuolin päällisen ompelu sujui paaljon paremmin kuin toppahousujen paikkaus!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit