Every Little Thing

Aika ahdistavia unia viime aikoina.  Koko ajan on joku eksyksissä, villieläimet kimpussa, pelottaa, suolenpätkiä lentelee ja kummallisia väärinpäisyyksiä ilmenee.  Mies on sitä mieltä, että oon katsonut liikaa Gilmoren tyttöjä,  mä sanon että höpöhöpö, vaikka tällaista ei kyllä ollut ennen kuin Walking Dead jäi tauolle. Onneksi päivisin ei ahista hirveesti, paitsi kun pitää hoitaa sellaisia pikkuasioita, joiden hoitaminen on tehty suhteettoman suuritöisiksi.  Voiko asioilla olla napoleonsyndrooma?  Jos voi niin lehtitilausten perumisella on se. Ja kanavapaketin irtisanominen on lisäksi vähän ilkeä ja läheisriippuvainen. Sellainen tyyppi josta eroamista varten tarvitsee uuden hiusvärin, henkilöllisyyden ja asuinpaikan. 

Itsehoitona uniahistukseen on sängyn vieressä muumikirjat, Laura Heikkalan kuva (joulupukki toi)  ja yhdestä pinosta löytyneet Bobin sanat.  Yritän kuvitella itseni käkkäräpuun syliin Aruballe hyräilemään.