31.12.2013

Himo

 
Kesken kaiken hyvä tässä näin lillutelun iski ankara himotus.  Ensinnäkin se hieno enon piikkikynttelikkö, sitä olen himoinnut muutaman viikon.  Samanlainen ensisilmäyshimotus iski kun näin sikarimummotyynyn ihan äsken lehden sivulla. Suurin ja vaikein himotus löytyi niinkin epäkaupallisesta paikasta kuin kirjasto.  Lainattiin pojan kanssa suuren suuri kirja, jossa on kauniita kuvia ihmeellisistä paikoista, ja kun yhdellä aukeamalla tuli vastaan käkkäräinen puu, iski todella todella iso himotus lähteä Aruballe kiipeilemään puissa ja kahlaamaan meressä.  

Nythän on niin, että kenelläkään tässä perheessä ei ole edes voimassaolevaa passia, eikä matkailu ole kertakaikkiaan koskaan ollut rahallisesti vaihtoehto, mutta voihan sitä haaveilla.  Ja voi säästää.  Tai voi haaveilla säästävänsä.   Voisi myös ajatella, että koska ei ole tuhansia euroja millä veisi viisihenkisen perheensä Aruballe, voi ihan hyvin sijoittaa kolmekymppiä hienoon kynttelikköön.  (Yli viiskymppiä tyynystä sen sijaan on ihan liikaa).  Tai sitten voi ajatella, että jos jättää piikkikynttelikön ostamatta, saattaa olla jo kolmeakymmentä euroa lähempänä Arubaa. Täytyy vain piilottaa se kolmekymppiä hyvin, ettei puuttuvat portaat tai terassi tai vessan viimeistely, rapun kaiteet, pönttöuunin uusiminen tai ruokakaupan hyllyt ala vaatia osingolle.

Oikein ihanaa vuoden vaihtumista kaikille, toteutukoon ensi vuonna jokaiselle ainakin yksi unelma!

29.12.2013

Väliaika, kahvia ja pullaa

Jokapaikassa sitä joulunpunastakin vielä kaikessa rauhassa.

Meillä on edelleen joulu.  Tai no, ei ole ihan täysjoulu, mutta ei ole olemattakaan.  On välipäivät, väliaika, semmoinen aika jolloin ei tunnu tarpeelliselta vielä viettää täyttä tohisevaa arkea vaan saa mennä puolinopeudella ja lojua vaikka kaiken päivää sohvalla ja ihailla  kuusta.  Lisäsin siihen just muutaman koristeen. On hirveän nätti kuusi tänäkin vuonna, ja kiitos lauhan sään se ei karista neulasiakaan yhtään kun ei ole joutunut paukkupakkasista sisälle sopeutumaan.  Koska viime vuonna joutui kuusesta luopumaan heti joulupyhien jälkeen, niin nyt otetaan kaikki irti sinne loppiaiseen saakka. 

On syöty ja jatketaan syömistä, mutta viime yönä näin jo unta että menin punttisalille.  Tosin siellä oli kaikista laitteista osat kateissa ja mulla oli jalassa toppahousut niin ei pystynyt oikein rehkimään.  Mutta kyllä mä sitten ens vuonna ajattelin taas alottaa.  Kunhan ensin syön kaapit tyhjiksi kaikessa rauhassa.  Mihinkäs tässä kiire...

Luin vuoden kauneimman kirjan, siitä kerron kyllä lisääkin, ja aloitin katsomaan Gilmoren tyttöjä ehkä viidettä tai kuudetta kertaa, mikä tuntuu hyvin rauhoittavalta.   Siinäpä ne aikaansaannokset.  Ai niin, vaan käytiinhän me perjantaina ekaa kertaa ikinä katsomassa joulualeja, oli aika ahdistavaa.  Ei viivytty kauan, mutta ihastuin yhteen mekkoon sekä ostin tytöille paitoja ja itselleni pari joulukoristetta.  Ne jotka siis äsken laitoin kuuseen.  

23.12.2013

23


Meillä on kaksi kuusta.  Pikkukuusen latvassa on ruusu ja sen yhdellä oksalla kilisee onnea tuova kiinalainen kisu.  Ison kuusen latvassa on tähti ja sen vieressä yläoksalla liitelee kyyhky: tuokoon se joulurauhaa, lukurauhaa, köllöttelyrauhaa ja mielenrauhaa. Sitten meillä on lokoisa sohva, nojatuoli ja kiikku.  Peittoja ja tyynyjä ja kuusen kynttilät.  Kinkku ja laatikot. Kaapit täynnä namusia, hyviä kirjoja ja ristikkolehti.  Aika bueno.

Illalla läppärikin siirtyy joululomalle, palaan jahka maltan.  Toivotan kaikille sydämellisen mukavaa joulua! 

 *************************************************************************************

19.12.2013

19

 kuvat on mössöä, mutta rakkaudella otettu.

Viime jouluna en löytänyt rakkainta koristetta mistään, yritin penkoa ja muistella missä olin kävellyt se kädessäni vuotta aiemmin, mutta  eihän sitä löytynyt. Kesällä se putkahti vastaan laatikoita siivotessa, pistin sen talteen ja unohdin uudestaan. Onneksi eilen avasin sattumalta just sen oikean laatikon ja löysin.  Kuusirivi on vain kaikessa parhaudessaan parhain.   Säilyköön jälkipolville perintönä.   Eilen leviteltiin muutenkin lasten askartelemia koristeita, onhan ne pakostakin ihania!  Näytin tietysti vähän mallia että miten pro -askartelija osaa ja leikkasin sammakolle tonttulakin,  koska mua niin kauheasti häiritsee jos sisustus on ristiriitaisa ja harkitsematon.   Ei siis kertakaikkiaan käy että sammakko loikkii lentää kesäasussa kun meillä vietetään joulua. 

Vartti aikaa pystyttää pikkuinen harjoittelukuusi, tip tapit asteikolla yhdestä kymppiin on jossain mukavan kasi puolosen tai ysi miikan vaiheilla. 

18.12.2013

Kello yhdeksän kuu


Se oli suuri, selkeä ja se möllötti ihan alhaalla.  Kamerani, tai kameran käsittelijä sen takana, sai tallennettua tuommoisen pyöreän valopallon.  Ei ihan yhtä vaikuttava, mutta onpa taas kaunista sinistä.  Hiljaista, rauhoittavaa ja tunnelmallista. Jos joku väri on tuudittava niin se on tuo.  Miten tässä nyt orientoituu tehokkaaseen siivouspäivään kun olo on sininen?   Pakko kai se on yrittää kun anoppi on tulossa kylään.

Ai niin, ne langanpäät!

15.12.2013

Piparista


Katoppa hups, muumeja taas mun blogissani.  No kun minkäs tälle nyt voi, menin ja hurahdin ihan kokonaan.  Uimahuoneen rakentamissuunnitelmat alkoi tästä piapriversiosta  johon metsästin hahmot huutonetistä.  Uskotte varmaan, että mulla on ollut aika kivaa näiden kanssa. Kattelen aina ohimennen että siellä se Tuutikin kamina lämmittää (sisällä on led -tuikku) ja esi-isäkin kurkkii ujosti laiturin alta (jolta on enimpiä lumia vähän lakaistu, huomatkaa).   Ja siinä on tuo Tuutikin avantokin, mistä jostain syystä tykkään kaikista eniten.

Vanhakin nuortuu, lauletaan,  ja jos ei edes jouluna niin sitten ei ehkä koskaan.  Mikä olis kyllä vähän harmi. Jouluna pitää saada leikkiä ja uskoa joulupukkiin, sen ymmärtää lapsikin. 

13.12.2013

Aina joku langanpää


Itsellenikin olen tehnyt lapaset, siniset ja kivat.  Ovat kämmenpuolelta identtiset anopin lapasten kanssa.   Nämä on jo käytössä hyväksi todetut, lämpimät ja sopivan kokoiset, mutta mikäs siinä on kun kaikki langanpäät on edelleen päättelemättä sisäpuolelta...   Ehkä nää on tällaiset salaisuuslapaset? Että hahaa ette tiiä, mullon täällä langanpätkiä!  Paitsi nyt tietysti osa tietää.  Hmm.  Emmää silti taida jaksaa ruveta just nyt päättelemään.   Jopas kuitenkin joku muistuttaisi niistä anopin lapasista, olisi varmaan hyvä niistä langanpäät piilotella ennen kuin antaa lahjan.

Muita asioita joita välttelen:
- Makaronivelli
- Kengät jotka pitää työstää jalkaan.  Siis nauhalliset kengät.
- Farkut kotioloissa
- Siivoaminen
- Kuntosali
- Se viime viikolla ostamani uusi tyyny.  Auts mun niskojani. 

11.12.2013

Perspektiiviä

#macarena!

Tämä tulee tänään tarpeeseen meikäläiselle.  Vinkkinä teille muillekin: ahdistuksen ja itsesäälin iskiessä klikkaa itsesi *tänne* ja pistä murheet oikeisiin mittasuhteisiin. (Vaikkei ahdistaisi, klikkaa silti. Lupaan, että hengitys helpottuu).  Mitä siitä jos työasiat on ihan auki kun uusi vuosi alkaa?  Onko se nyt sitten niin kauheaa, jos kaikki ei menekään niin kuin haaveilee?  Pääasia, että haluaa vielä haaveilla.   

Tammikuussa  voisin olla  väärään aikaan herännyt muumipeikko ja marista siitä miten hankalaa on, tai ottaa Tuutikin asenteen.  Että nyt ei ole omenoita, mutta on lunta. Ei siinä sen kummempaa.  Vai miten olis, jos ihan muina pikkumyinä ottais ihan kaiken ilon irti?*  Hirveesti aikaa tarjolla tehdä vaikka mitä. Kaikkea sellaista vaikka mitä, mikä ei maksa kovin paljon.  Vois rakentaa jotain.  Jos ei Taj Mahalia, niin ainakin pikkuisen uimahuoneen.  Koska tuosta muovisesta puuttuu komero ja mä nyt vaan itseasiassa haluan rakentaa sellaisen. 

*Ei muuten lopu muumivertaukset ihan heti, tilasin eilen suunnilleen kaikki puuttuvat pokkarit.  

Eikä muuten ahista enää.

9.12.2013

Huumaa


On luettu Taikatalvea ja vaivuttu muumihuumaan.  Ai vitsi, miten olen ihan uudelleen rakastunut Toven tarinoihin. Siitä onkin tosin aikaa kun ne on tullut viimeksi luettua.  Niin paljon Taikatalvi ihastutti, että piti uhmata vinttikomeron laatikkovuoria ja kaivaa esille uimahuone. Aika loppuun leikitty tämäkin, meidän kakarat on aika tehokasta sakkia.  Vaan ei se mitään, kyllä näilläkin leikit saa aikaiseksi. Tiedän koska kokeilin.  Ei haittaa niin kauheesti vaikka jäärouvalla ei ole raajoja tai lumihevosella luutahäntää, mutta se kyllä vähän harmittaa että myy on hukannut surffaustarjottimensa.  (Ja toisen kätensä).

Tunnustan, että tämäkin rakkaus sai kukkaron nyörit heltiämään ja etsin aamupäivällä kiihkeästi huutonetistä puuttuvia hahmoja. Posti tuo siis tässä joku päivä ainakin Tuutikin ja esi-isän.  (Jee, esi-isä!)  Jos jollain on ylimääräinen pikku myy tarjottiminee niin saa tarjota.   

PS:  Lapset ei ole tänä vuonna kirjoittaneet lainkaan lahjalistoja, mutta kun näillä leikin -köh tai siis- leikittiin, niin kuopus päätti toivoa joulupukilta ehjää settiä.  Informoin, että näitä ei kyllä enää valmisteta ja sain vastaukseksi hitaan katseen ja selvennyksen: Niin mä toivonkin näitä joulupukilta.  Nih.

6.12.2013

6


Lunta senkun tupruttaa lisää, ja kyllä mulle kelpaa!  Laitoin upeimmat buutsit jalkaan ja leikin vähän paparazzia kinoksissa itsenäisyyspäivän kunniaksi.  Pesonen ei ollut ihan yhtä innoissaan, mutta minä tykkään tällaisesta kyllä kissankin puolesta.   Päivän suunnitelmissa on repiä makkarin loput tapetit ja siivota joku nurkka, lukea Taikatalvi ja katsoa joku jouluohjelma lasten kanssa.  Ai joo, jossain välissä pitää vissin lumikolaankin tarttua...   Todettakoon, että koska päivä on jo puolessa ja sain vasta aamupalan syötyä ei ehkä ole realistista odottaa, että aktivoituisin ihan pian.

Hyvää itsenäisyyspäivää!
 

5.12.2013

Onni on uudet patterit

 Ennennäkemättömän kauniita kuvia taas.  Mutta onhan siinä joulunpunasta!

Mitä muuten pelastaisit jos palohälytin alkaisi huutamaan keskellä yötä?  Siis olettaen, että kaikki ihmishenget olisi jo pelastettu.  Ja eläinhenget.   Mikä olisi ensireaktio? 
 
Täytyy alkaa miettimään tätä omalla kohdallani, koska kun viime yönä alakerrassa alkoi palohälytin piippailemaan, en itse asiassa ensin oikein meinannut jaksaa tehdä mitään.  Käänsin vähän kylkeä ja odotin, että ääni rekisteröityisi jonnekin aivonmutkaan.   Sillä tavallahan se vehje  vaan piippaili niin kuin hälytin piippaa silloin kun patteri on loppumassa, mutta keskellä yötä sitä on vaikea vakuuttaa itsensä että mistään muusta ei ole kyse.   Kun on just ennen nukkumaanmenoa sulkenut pönttöuunien pellit  sitä alkaa miettimään, että jos täällä kumminkin on häkää.   Lukee hälyttimen takaa tekstin "carbon monoxide cannot be seen, felt or smelled but 

can 

kill 

you."    *(Luetaan sellaisella väräjävän kohtalokkaalla äänensävyllä)

Vaistomaisesti sitä sitten voi yrittää haistella vähäsen, tietenkin. Seuraavaksi kannattaa hakea jostain toisesta huoneesta toimiva hälytin ja kiivetä sen kanssa jakkaralle.  Jos lähtee taju niin saattaa olla häkää. 

Kävin vähän kaupoilla, ostin uudet patterit kaikkiin hälyttimiin sekä kaksi uutta (toivottavasti) hirveän hyvää tyynyä.  Aattelin nukkua vähän paremmin ihan tukkina ensi yön.

PS: tuli tarve tehdä erikseen selväksi, että ilmassa ei ollut siis häkää eikä kukaan saanut minkäänlaista myrkytystä.  Lenssu olisi saattanut iskeä, koska koin että on syytä vähän tuulettaa kaiken varalta.  Ja avata ne suljetut pellit.  Olisin varmaan ollut aika hauskaa tarkkailtavaa kun luin tokkurassa vähän palellen pyjamahousut päällä palovaroittimen tekstejä moneen kertaan jakkaralla könöttäen... 

4.12.2013

Hups


Vuosi sitten marraskuussa lähti keittiöstä keltaiset seinät, ja samalla teemalla jatketaan.  Taloon muutettaessa oli meikäläisellä vahva karkkivärikausi meneillään, nyt tuntuu siltä että kaipaan rauhallisuutta ja tasaisuutta.  Tylsyys saa kyllä edelleen pysyä kaukana poissa.  

Niin että kun mä vähän kokeilin ohi mennessäni makkarin tapetin reunasta, niin sehän lähti taas irtoamaan kuin unelma.  Juoksin hakemaan meisselin että sain lamput irti seinästä, ja varttia myöhemmin istun tässä tyytyväisenä.  Mulla on nyt valkoista seinää makkarissa ja olen siitä kovasti tyytyväinen.  Aika karski pohjamaalihan siellä nyt vaan paistaa, mutta toisaalta tykkään siitä hitsisti enemmän kuin tuosta tipunkeltaisesta. Sitäpaitsi, makkarin seinät oli selvästi mun kanssa samaa mieltä, että tapetin oli aika lähteä.  Muutenhan se olisi pistänyt edes vähän vastaan... Eiks niin? Oon aika varma, että remontointioppikirjoissa puhutaan jotain sellasta.

Aika mukava aamupäivä siis, tuleekin kiire harjata vähän tukkaa ennen kuin juoksen tästä töihin.

1.12.2013

Christmas is strong with this one.

 ...on the first day of christmas my true love gave to me
 cookie stamps bought online from ebay...

Kyllä se on niin, että nyt on joulu.  On se!  Lunta tupruttelee taas taivaalta, pihalla kököttää lumitotoro ja tuvassa tuoksuu pipari.  Star Wars pipari!  Olen ehkä snadisti addiktoitunut tekemään hauskoja ebay -löytöjä, koska kuka nyt tällaisia vois vastustaa, mä kysyn?   Tosin tässä pitäisi olla tietysti myös R2D2, Ewokki ja prinsessa Leia, mutta kaikkeahan ei ole pakko saada edes jouluna.

Marras-joulukuun vaihtuminen on meillä yhtä karnevaaliaikaa. Kuopus täyttää vuosia  marraskuun viimeisenä päivänä ja koska seuraavana aamuna saa hei avata jo joulukalenterin niin ollaan ihan pipareina riemusta. On aikalailla kokonaisesti hyvät fiilikset, tekis mieli mennä vaikka repimään makkarin tapetit kun tuntuu että paukkuja olis nyt.   Näihin tunnelmiin tänään.

PS:  Luke, I'm your cookie.
Oh dear, I seem to be quite delicious.
Eat a cookie you must.
 ärwaaaaarh!
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...