27.4.2013

Mies toi kukkasia


Leskenlehtiä, peippoja ja muita merkkejä bongattu Pohjanmaallakin. Se on kevät, vaikka aamulla kuuleman mukaan tuli räntää ja alakerrassa oli sen verran koleaa, että tein tulet joka takkaan ja uuniin.  

Tänään pidetään toipilaspäivä ja nyt syödään kun pystytään -päivä. Meillä on ollut koko viikon ärhäkkä Yrjö kylässä. Kiusasi tapansa mukaan pahiten noita pienimpiä, mokoma öykkäri.   Onneksi lapsilla on välillä kyllä niin asenne kohdillaan sairastamisen suhteen, mistä kertoo kuvaavasti kuopuksen lausahdus torstai-illalta: "Hei, tää oksennushan maistuu aika hyvältä".   Oli syönyt just mehujään.   Olo on ollut aika kurja, jos osaa arvostaa jotain sellaista kuin vähän paremman makuinen oksennus. 

Nomutta. Otetaan tämän päivän sää merkkinä siitä, että nyt on okei ihan vaan olla ja laiskotella.  Ja kaikkea saa syödä mitä mieli tekee. 

22.4.2013

Pikana


Kevät päätti tulla pikana tänä vuonna.  Viikko sitten lauantaina oli vielä ihan talvista, seuraavana päivänä oli kevät.  Nyt on lumet sulaneet ja auringossa tarkenee.  Se on i h a n a a.  Haravoimaan en kykene, mutta leikin puutarhaa nukkekodin alakerrassa ja seurasin ikkunasta miten naakat keräsivät nurmikolta koirankarvoja pesätarpeiksi.   Niitä riittää kyllä koko parvelle!

20.4.2013

Cloudstreet


Australialainen minisarja Pilvikadun talo tuli jokin aika sitten Ylen kanavalta, sattuiko joku seuraamaan?  Minä osuin kanavalle toisen jakson aikana, ja tarina kaappasi mukaansa saman tien.   Pilvikatu oli minulle enemmän kokemus kuin sohvalta katsottu viihdyke ja halusin lukea myös kirjan, koska janosin enemmän aikaa tarinan seurassa.   Tim Wintonin Cloudstreet on julkaistu jo 1991, mutta yllätyksenä ainakin minulle sitä ei ole koskaan suomennettu.   Tosin jo muutaman sivun jälkeen totesin, että hyvä niin, en osaa ajatella miten Wintonin viljelemä rehevän kuvaileva teksti tai aussitwangi kääntyisivät luontevasti suomenkielelle. 

Kirja kuuluu muuten Australiassa high schoolien opetusohjelmaan, ja jotenkin tämän tiedon löydettyäni ajattelin heti Seitsemää veljestä.  Tarinoilla ei ole yhtymäkohtia tai tyylillisiä samankaltaisuuksia, mutta molemmat ovat aitoja, ronskeja ja rikkaita, kaunistelemattomia. Aivan loistava juttu, että sarja tehtiin lopulta Australiassa,  olisi ollut aivan jotain muuta jos oikeudet olisi hyödynnetty hollywoodleffaksi.  Voin vain kuvitella sitä selittelyn ja alleviivaamisen määrää mitä amerikkalaiskäsittely olisi   tuonut mukanaan. 

Se tarina.
On kolme osapuolta: kaksi perhettä sekä talo Cloudstreetillä.  Kaikilla on kipunsa, (avoimet) salaisuutensa ja pyrkimys jatkaa elämää vaikka tietyt asiat painavat heitä henkisesti aloilleen.  Picklesit luottavat onneen, silloinkin kun siitä ei ole tietoakaan, Lambit taas uskovat lujaan työntekoon.   Molemmat yrittävät luoda sijan elämälle ja unohtaa mennyttä, vaikka ovat niin tottuneet pitämään siitä kiinni, etteivät oikein osaa irrottaa otetta.  Elämä jatkuukin, mutta moni kipu jää.  Henkeään pidättää myös talo, joka nitisee liitoksissaan ja huokailee  pidätellen seinissään itkuja.   

Tarina ei kuitenkaan ole raskas, se on elävä, pölyinen, äänekäs, riemukas ja sydämmellinen .  Wintonin monisanaisuus ei ehkä ole kaikkien makuun, mutta minusta se sopi tähän tarinaan, etenkin kun sanoja käytettiin kuvittamaan, ei selittämään. Kantavana teemana kirjassa virtaa elämä koko laajuudessaan.  Perheen merkitys, rakkaus, kuuluminen.  Mystiset tai yliluonnolliset elementit  tulevat esiin siellä täällä pieninä mutta säännöllisinä muistutuksina siitä että elämää on myös ymmärryksen ulkopuolella, mutta enimmäkseen asukkaat, ja sitä myöten myös tarina, ohittaa nämä arkipäiväisesti.   (Poikkeuksena puoliksi palannut poika Fish, joka tietää, että taloon sattuu.)

"She staggers out, needing a drink, and knowing it's no use going on with this stupid sobering up, passes the grey old lady with the firepoker at the landing and turns wandering too late. She goes down the stairs arse over, slopping more than she thumps, like a bag of yesterday's fish, and as she goes, she knows for sure she'd have done it better drunk."

 Koska näin ensin sarjan, on vähän vaikea erottaa kirjaa siitä tai tietää olisinko pitänyt tarinasta yhtä paljon pelkästään luettuna.  Eroavaisuuksiakin näiden väliltä löytyy, mikä selittyy tarinan laajuudella. Sarja kulki muutamissa asioissa oikopolkuja,   jätti pari hahmoa kokonaan pois ja lisäsi yhden tärkeäksi nousevan kohtaamisen jota kirjassa ei ollut,  mutta tarina ei kärsinyt tästä mielestäni lainkaan.  Kirjaa taas oli mahtava lukea, kun henkilöt olivat jo valmiiksi elävinä ja tuttuina  mielessä.  

Suosittelen kirjaa ja sarjaa  lämpimästi (jos nyt ei jo tullut selväksi, että tykkäsin ihan pirusti).  Harmi kyllä Ylellä on sarjan ensimmäisten jaksojen nettikatseluaika jo loppunut  , mutta Cloudstreet löytyy myös youtubesta.  


19.4.2013

Puuttuvat Palaset


Telkkarin ympäriltä vaihtui taulut:  heivasin pari vuotta seinällä viihtyneet värikkäät kehykset ja ripustin tilalle mustaa ja valkoista, enimmäkseen.  Jonkun mielestä varmaan tylsää, mutta  mun silmäni tykkää tästä nyt näin.  Viimeinenkin taulupalanen löytyi eilen kun posti toi Sammy Rosen telkkurakkausjulisteen.  Bongasin kuvan tuolta Aniliinin seinältä, ja se puhutteli niin, että tilasin oman saman tien.  (Täytyy mainita, että palvelu oli nopeaa: tilaus lähti maanantaina ja juliste oli siis perillä jo torstaina). Näyttää paljon paremmalta kuin se tuntemattoman kuvaajan oranssi auringonlasku jonka päällä luki kauniisti KEHYSKOKO 40X50 cm.

Leikkihuoneen ovestakin näkyy nyt ihan erilaista kuin kuukausi takaperin.  Sellaista se on, yksi uusi kaluste aiheuttaa vaellusefektin muissa mööpeleissä.   Seinään liimattu kello löytyi vahingossa siinä kalusteita siirrellessä, oli muistaakseni tilaajalahja muutama vuosi takaperin jonkin lehden yhteydessä.  Kautta aikain tämä on toinen tilaajalahja, joka on oikeasti tullut käyttöön.  (Edellinen oli Fiskarsin sakset.)   Huomatkaa myös suunnitelman mukainen viherkasvi pöydän reunalla, lehdet kurkistaa jo sieltä muovikipon reunan takaa.

Nyt tuntuu, että järjestys on taas vähäksi aikaa hyvä näin.  Seuraava vaellus odottaa alkamistaan jossain tuolla tulevaisuudessa...

18.4.2013

Twenty Fingers

 

Moi, mitäs tehtäis?  Jouduin uudestaan sairaslomalle selkäni kanssa, niin että taas on aikaa vaikka keikkua tässä koneella, kun ei oikein muuhun pysty.   Mennäänkö vaikka ikkunaostoksille etsyyn?   Ikkunaostoksille sen takia kun jo edellisen sairasloman aikana klikkailin sieltä pari pikku jutta omaksi, niin nyt ei enää oikein kehtaa...

En ole hirveesti noita koruihmisiä, tai sanotaanko että en osaa käyttää mitään oikeita aikuisten koruja.  Nou tänks timanteille ja  käädyille, ei olla lainkaan samalla aaltopituudella.  Sen sijaan toririhkama, nahkanarut ja tällaiset kepeät maskottikorut, niistä tykkään!   Ja ovat yleensä sellaista hintaluokkaa, jonka ihan tyytyväisenä uskallan pulittaa. Näiden kanssa puhun just samaa kieltä.

Viimeksi klikkasin itselleni sulat ja ankkurin.  Nuo yllä sitten keräilen kesällä rannalta kiviä, keppejä ja sulkia, näen tämän aivan selkeesti jo. Jotenkin symppiksiä nuo kaikki Twenty Fingersin korut, ja kauhean symppiksiltä vaikuttavat myös shopin omistajat.  Asuvat kuulemma pikkukaupungissa keskellä Siperian metsiä, ai että.  

Kotisivut ja blogi ovat venäjäksi, mutta voihan noita silmänruuaksikin selailla, jos siellä ruudun takana on muitakin kaipaamassa ajankulua.  Minä menen nyt takaisin yhden ihan ihanan kirjan pariin.   Moi!

14.4.2013

Stop

Oon aina halunnut löytää kirppikseltä liikennemerkin, ja nyt löysin :)

Blogeissa pyörinyt sotkuhaaste on saanut meikäläisen lähinnä turhautuneeksi.  Mun mielestä jos silmälasit on vinosti lipaston päällä, tilanne ei ansaitse tulla kutsutuksi kaaokseksi.   Pöh, mä sanon.   

Tosin ei mulla ole tarjota teille omiakaan kaaoskuvia, sillä koko talo on kuurattu tällä viikolla.  Ja kun sanon koko talo, myös tarkoitan, että _ihan_koko_talo_.   Jos joku epäilee, että liioittelen, niin en.  Jos mainitsen sanan  kihomato, varmaan ymmärrätte yskän.    Voi että mä olen sitä otusta kammonnut siitä asti kun niitä varoituslappuja on päiväkodilta ja koulusta alkanut tulla, ja tänä lukuvuonna niitä on tullut ihan jatkuvasti.  Melkein jo huokaisin helpotuksesta, mutta niin vaan kuopus sai tartunnan.  Muilla ei oireita ilmennyt, mutta inhotus oli kyllä aika kokonaisvaltaista.  Eipä siinä: syötiin lääkkeet, käärittiin hihat ja alettiin siivoamaan. Ja sitä sitten jatkettiin monta päivää.   (Enpä olis uskonut, että vielä huhtikuussa toivoisin oikein kovia yöpakkasia, mutta niin tein.)

Ehkä voin kuitenkin vähän -ihan tosi tosi vähän-  kiittää niitä inhoja otuksia, koska luulen, että näin perusteellista kevätsiivousta ei tämä talo ole nähnyt.  Että kiitti vaan, mutta älkää pliis tulko enää ikinä takaisin. 

Niin ja se yöpakkastoive meni jo, että saa riittää myös se taivaalta tippuva valkoinen aines.

PS: Siivoamisen lisäksi kihomatotilanteen yli pääsee kun vaihtaa kalsareita, pesee käsiä ja pysyy kaukana googlesta.

9.4.2013


Nyt kelpaa askarrella!  On oma pöytä, lokeroita ja lipasto täynnä tarvikkeita ja ROSKIS. Lokerot ruuvattiin just eikä melkeen sellaselle korkeudelle, että tuo pieninkin ylttää vaivatta niitä kaivelemaan. Ergonomia on tärkeetä työpaikalla.  Valoa  riittä ikkunoista - hitsi vie, sitä on niin paljon, että kamerakin meinas olla ihan ihmeissään.  Vai olisko se sittenkin ollut kameramies?  Yksi työvalaisin silti asennettiin, se tulee tarpeeseen viimeistään ensi talvena.  Ehkä ehtii lampunkin laittaa paikoilleen siihen mennessä.

Täällä me nytkin istutaan kaikki tytöt puuhastelemassa omiamme. On aika kivaa.


7.4.2013

Päivän pieni ilo



Liitutussi! Jee :)
Tässä vähän liituiluinspistä *(ja pikkasen täsmällisempää jälkeä):
 
Season's Greetings from Twixl media from Twixl media on Vimeo.

6.4.2013

Kaikenkokoisten työhuone


Uuden vanhan radion asettuminen olkkariin siirsi ison työpöytäni   leikkihuoneeseen.  Ihan hyvin tämä tänne istuu, mutta pientä säätöä pitäisi tietysti tehdä, että saataisiin homma toimimaan.   Säätöä tarvitaan senkin takia, että lasten leikit on vähän vaihtuneet ja osa leluista joutaa varastoon tai mummulaan.  Juuri nyt kuuminta hottia on leikkiä Masterchefiä tai Batmania.   Sitten on pikkulegot, ai vitsi ne on mahtavia.  Ne vaan on vähän hankalasti yhdessä isossa sangossa, ja sitten niitä tärkeimpiä legojuttuja ja -hahmoja on siellä täällä "erityissäilössä".  Eikä unohdeta askarteluja, kaikenmaailman silppua ja teippiä on lattialla tasaisena mattona. Askartelulle pitäisi järjestää oma selkeä tila, mutta ajattelin aloittaa lelujen säilytyksestä.   Tätä on tullut pyöriteltyä päässä jo jonkin aikaa, joten kun Lekmeriltä pyydettiin kirjoittamaan säilytysratkaisuistamme, suostuin heti.

Lekmerin sivuilta löytyy monenlaista laatikkoa, rasiaa ja purnukkaa erilaisille aarteille, mutta minä iskin silmäni noihin tanskalaisen Waterquestin tuotteisiin.  Tosi makean näköisiä, ja näen kyllä heti miten siistiltä näyttäisi kolme lehtitelinettä tuossa työpöydän vieressä sinisellä seinällä...  Ja sitten olemassa olevaan valkoiseen leluhyllykköön voisi hommata eri kokoisia peltilaatikoita niille legoille ja muille, niin että kaikki saisi näppärästi lajiteltua.  Kokemuksesta tiedän, että laatikoiden pitää olla kannettomia, meillä on kaikilla sellainen geeni joka torjuu liian monimutkaiset liikeradat mikäli se liittyy etäisestikään järjestyksen pitoon.  Jos kaman saa heittää esteettömään laatikkoon, on mahiksia että se menee laatikkoon.  Jos laatikossa on kansi tai se sijaitsee kaapissa, kama viettää vapaata elämää pitkin lattioita.

Haluaisin mustat lehtitelineet ja mustat peltilaatikot, koska pähkäilen, että pian - eli kymmenen vuoden sisällä - lapset on teinejä ja silloin musta on tosi in.  Eikö niin? (Oikeasti haluan kyllä mustat laatikot, koska mulla on meneillään joku musta kausi enkä osaa olla haalimatta ympärilleni kaikkea mustaa.  On tulossa musta sohvakin olkkariin.  Ehkä mulla on uusiutunut teini-ikä?)

Taidan jättää  laatikkoasian vielä hautuman, mutta lapsille lupasin tilata ihan mitä mieli tekee (ovelasti jätin kertomatta, että sieltä sivustolta löytyy lelujakin).  Tällaiset siis napsahtaa tilauskoriin:


5.4.2013

Top 5



1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle:
Kiitos, kiitos siskorakas :)  *Link*

2. Kirjaa tähän viisi blogia, jotka haastat
Koska tämä on aina liian hankalaa, ja selkä on edelleen kipeä (pääsiäisnoidannuoli), haastan kaikki, jotka on joskus kommentoineet blogiini :)

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin
Oukkidoukki.

4. Kerro:

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Tee, telkkari, tietokone, puhelin, huumori.
(Selviän tietysti ilman neljää ensimmäistä, mutta harvoin on sellaista päivää etten käyttäisi kaikkia)

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
(Tämä on tuplalista, koska näistä olen tykännyt isosti sekä luettuina, että leffoina)
1. Garpin maailma
2. Dolores Claiborne
3. Uskollinen äänentoisto
4. Ylpeys ja ennakkoluulo (se sarja, ei leffa)
5. Liian paksu perhoseksi

*Liitän toiveen, että Tatu ja Patu pihalla filmatisoitaisiin, Hoi, Mari Rantasila, miten ois?
 
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Kivat pyjamahousut flanellia tai puuvillaa.  Ei mitään satiinia.
(tämä on kestotoive, ihan joka joulu)
2. Palapeli!  Sellainen iso, koska joulupäivissä on jotain sellaista, joka antaa tilaa ison palapelin kokoamiselle porukalla.
3. Jotain vänkää, kuten tuo puupäähattu, jonka löysin eilen kirpparilta.  Tai viime jouluna mieheltä saatu venäläinen filmiprojektori (paras lahja ikinä).
4. Suklaata
5. ...

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
1. Jaahas, juuri nyt en pistäisi pahitteeksi parin viikon loikoilua vaikkapa Aruballa.     Riippumatto, pitkä laituri ja meri. Kelpais.  
2. Altamiran luolamaalaukset olisi mahtava nähdä omin silmin.
3. Jäämeri
4. Kenia
5. Tylypahka

Viisi elämänohjettasi:
1. Pihka lähtee tukasta voilla hieromalla
2. Helmet lähtee lapsen nenästä, kun puhaltaa napakasti lapsen suuhun.
(samaan tapaan kuin tekohengitystä antaessa, mutta napakammin)
3. Pysy lapsena, ole utelias, mutta älä enää työnnä helmiä nenään.
4. Innostu!
5. Hakuna Matata ja älä ota itseäsi liian vakavasti.

2.4.2013

Huh!




*repeat*

Enpä muista koska olisin viimeksi höristänyt korvia yhtä keskittyneesti!

1.4.2013

Pääsiäistä



- Me tytöt meikattiin posket punasiks ja piirrettiin pisamat, tämä aiheutti niin suurta ihastusta, että kuopus on piirrellyt pisamia ja sutinut punaa yhä uudestaan.  

- Koristeltiin oksia niin että kissanviiksetkin oli liimassa.  Tänä vuonna lapset kävi eka kertaa virpomassa ja innostus oli valtaisaa!  Mukavaa sellainen into, jossa voi ihan kylpeä itsekin.

- Aurinko on jaksanut paistaa joka päivä, ja siitä on nautittu suuresti. Mummulassa (eli minun kotona) juostiin pitkin peltoja, ajeltiin moottorikelkalla ja tehtiin viime hetken silauksia kokkoon.  Minä keskityin istumaan sohvalla siellä pellon keskellä.   Jos joku etsii rauhoittumispaikkaa, niin ihan totta, kannattaa kantaa sohva hankeen keskelle peltoa ja istua siihen pariksi tunniksi valokylpyyn.  Pääsiäisparhautta. 

- Illalla poltettiin kokko, komea oli ja kaikille riitti istumapaikkoja.   Valikoima vintage istuimia (kaksi nojatuolia ja yksi sohva) ja rätisevä kokko, eipä siinä paljon muuta kaipaa.  Tervetuloa teatteri Isoon Liekkiin.  Kokosta tulee mainita, että se sekä kipinöi  että savutti riittävästi.  Pahat henget tuli siis häädettyä. Tervemenoa! Lopuksi uhrattiin ne istuimet.

- Väijyin vesipisaroita räystään alla hyvän tovin,  mikä oli suuri kokemus samalla tavalla kuin kalastaminen.  Rauhoittavaa ja mieltä tyhjentävää.  Kuvankin sain: pisara on pyöreä.

- Pääsiäisen avainasiat: perhe, rentous, valo, hanki, lakeus, liekit, oleminen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...