Selviytyjät

Tauti on vihdoin jäämässä taakse, viime yönä ei ollut enää kenelläkään kuumettä ja tänään päästiin sängystä ylös asti.  Olo on kuin voittajalla vaikkei kauheasti vielä jaksakaan heilua. Asensin itseni hyvä äiti -moodiin ja keitin aamupuurot että vatsat vähän vahvistuisi.  Ihan niinku sitä joku meillä söis!  Epäkiitolliset  kakarat (sanaa käytän tässä suurella rakkaudella tietenkin) söi yhdet lusikalliset pitkällisten neuvotteluiden ja sokerikuorrutuksen jälkeen.  Oma suoritus oli vähän parempi, vedin koko lautasellisen, mutta en kyllä nauttinut suuremmin minäkään.

Se mistä nautin, on nähdä nuo pystyssä ja pelleilemässä, Esikoisen 10 vee synttäripäiväkin meinasi ihan unohtua perjantaina kun se oli erityisen ankaran sairastamisen päivä.  Tänään on kuitenkin aivan erityisen hyvän oloinen sunnuntai, koirastakin sain napattua harvinaisen paparazzinäpsyn, se kun vihaa kameraa ja luikkii karkuun heti kun sellaisen näkee.   Nellillä on koiranvuosia takana jo sataviis, näkö ja kuulo on molemmat jo melko heikkoja, mutta ruokapöytään löytää kyllä.  Kyllä sieltä aina joku leivänpala irtoaa,  mutta puuro ei kelpaa kyllä tuollekaan otukselle. 

Nyt voisi mennä takaisin vaaka-asentoon vähäksi aikaa, lienee aiheellista alkaa suunnitella suihkussa käymistä.

Päivänpiristysvärit

- Ne neonit.  Mitenkäs niitä jo kaappiinkin ilmestyi aivan kuin varkain?  Hups, ja tervetuloa. Hanskat on jo ehtineet ihan rehdisti likaantuakin. (Ovat muuten kosketusnäyttösormikkaat.)

- Lehtivihreä. Pinaattipirtelö naisen tiellä pitää, korkeimmat suositukset, maistakaa vaikka:
                                  

  kahden appelsiinin mehu

 reilusti tuoretta pinaattia

banaani

 hunajaa

Näillä eväillä aletaan potilaiden kanssa katsomaan Jedin paluuta.  

Sairastuvalta moi!

Ollaan sairastettu.  Mies osti piipun ja minä halusin värjätä vaaleanpunaisen tukan, mutta tytär (vanhin) kielsi.  Niin että en sitten värjännyt.  Ehkä kesällä.

Meidän jänikset näkyi kotoliving lehdessä, tuolla ne loikkii tyylikkään hajottamo -olkkarin vieressä, ja ovat nyt ihan julkkiksia. Kissat jäivät vaille mainintaa, täytynee korjata asia tässä: koira, kaksi kania ja kaksi kissaa myös.  Oli myös Pena, muttä Pena kuoli juuri sinä päivänä kun olin ajatellut julkkistaa hänetkin täällä blogissa kuvan kera. Tältä Pena suunnilleen näytti.  Nyt on vesipurkissa kasvamassa liuta Pena junioreita ja mies on ihan lääpällään. Itse tykkään enemmän noista karvaisista otuksista...

No, sitten kuulkaa sairastettiin taas, ja sairastetaan yhä.  Olohuone on kuorrutettu patjoilla ja peitoilla ja pölyllä ja lemmikkien karvoilla.  Suoritin just puolitarmokkaan imuroinnin, että on mukavampi pötkötellä.  Onni on imuri joka tekee töitä nytkin kun hörpin inkivääriteetä läppärin ääressä.  Vielä pitäisi ehtiä kauppaan ennen kuin kuume nousee uudestaan. 

Valtavan kaunis päivä tuolla ulkona, vedän vähän toppaa ylle ja lähden pulkan kanssa hakemaan karjalanpiirakkaa ja viiliksiä, ainoat asiat mitä täällä kukaan viitsii syödä. 

Hyvää Ystävänpäivää :)

Mystistä

Säästä sähköä- kääri lapset persikkaisiin kutimiin

Meille vaihdettiin joulukuun puolivälissä etäluettava sähkömittari, ja ensimmäinen lasku tuli tänään.  Iso loppusumma oli tiedossa, tulihan tähän samalla myös tasauslasku mukaan.  Se mikä järkytti, oli vuoden 2012 sähkönkulutus, joka oli ihan tolkuton, noussut yli 7000 kWh edellisvuoteen verrattuna!   2011 syksyllä asennettiin taloon uudet ikkunat, joiden olisi pitänyt kaiken järjen mukaan laskea kulutusta, tietenkin.  Mutta näin ei sitten olekaan.  Missä vika?  Lämmityspolitiikka ei ole muuttunut, takoissa on pidetty tulia ja patterit säädetty 18 asteeseen niin kuin ennenkin. Onko meille pesiytynyt joku salainen sähkösyöppö?  Käykö kotitonttu laittamassa vedet valumaan ja laitteet huutamaan aina kun meikäläiset raataa töissä?

Olen kuulkaas melko turhautunut, ei ole kivaa kun ei tajua.  Motivan sivuilta löytyy pitkä lista söhkönsäästösvinkkejä, meillä tulee muuttumaan  ainakin

- Pyykin pesulämpötila 

(Täytyy siis lopettaa hikoileminen, mikä tarkoittaa jumpassa käynnin lopettamista siinä ohella, koska 40 asteinen pesu ei tepsi kunnon hajupöpöihin)

- Vedellä lotraaminen

( Kahden minuutin kylmä suihku per asukas per viikko saa luvan riittää.)

- Virrat pois viihde-elektroniikasta, nollatoleranssi valmiustiloille.

(Heivataan saman tien koko telkkari tienposkeen, kirjahylly on jatkuvasti valmiustilassa eikä vie sähköä.  Toimisi myös hyvänä lisäeristeenä jos sen siirtäisi ulkoseinälle.)

-Paistetaan kinkku yöllä

(tähän asti on aina paistettu illalla, voi meitä piittamattomia tuhlureita.)

Muut vinkit meillä suunilleen olikin jo käytössä.  Toivottavasti näillä saadaan kulutusta edes vähän kuriin. Tai aika paljonkin mieluusti.  Sähködieettivinkit jakoon, miten teillä säästetään?

PS: Ärsyttävin vinkki on tietysti, että hankkikaa energiansäästölamppuja.  Pah, niiden erityisominaisuus on, että ne päsähtävät rikki parissa viikossa siinä missä vanhat kunnon hehkulamput jaksoi paistaa kuukausikaupalla. 

PS2: Pitäiskö raaskia kerätä joulutähdet pois ikkunoista?

Semmonen päivä

kuva Pinterest

... Että on ihan pihalla.  Huomaa himoitsevansa, siis ihan kertakaikkiaan himoitsevansa neonvärejä, etenkin sellaista neon persikkaa.  Jos nyt näkisi  jotain neon väristä, varmaan söis sen. Harkitsee vakavissaan, että josko dippaisi letin latvat hattaran värisiksi torstaina parturin tuolissa.  Yrittää ajatella jotain, mitä tahansa, mutta kaikki naurattaa ennen kuin ehtii yhtään mitään.  Se on semmoista, kun on valvonut yön oksentavan lapsen kanssa.   Yliväsynyttä päänsisäistä iltavilliä koko päivän! 

Onneksi on laskiaispullapäivä.

 

Listen to Iron Maiden Baby With Me

alakuva H&M

Kirjahyllyn laareja siivotessa löytyi laatikollinen teini-iän aarteita: mun markkinoilta kerätyt rihkamakorut ja miehen Iron Maiden -pinssit.  Ah, mitä muistoja.  Suurta mielenkiintoa herätti meripihkasormus, jota Vilja tutki pitkään minimikroskoopilla.  Mutta voi höh, ei siellä ollut yhtään hyttystä niin että oma dinosaurus jää haaveeksi.  

Sattumoisin mä olen kyllä jo tilannut tyrannosaurustyynyliinan sohvalle, joten kaikki hyvin!  Sen mä tunnustan, että jos H&M olis ottanut mainoskasvoksi Tyrannosaurus Rexin eikä tota Beckhamia, niin mä olisin syöksynyt ostoksille jo ajat sitten.  Olisin ehkä ehtinyt saada ne punavalkoiset dinolakanatkin omaksi...

Kun lopettaa paahtoleivän ostamisen, alkaa mies leipomaan.  Merkittäköön aikakirjoihin, että tämän Tiina oppi tammikuussa 2013.

Ensimmäinen oli hiivaleipäjauhoton hiivaleipä, sen jälkeen on syöty vaikka mitä jännää.

Vapaapäivänä

Juodaan monta kuppia teetä, hoidetaan pyykkejä ja tiskejä, kerätään pikkulegoja, pörrätään ja käydään spontaania kemiallista sotaa täitä vastaan.  Kuopuksen päästä niitä ei alkusäikähdyksen jälkeen onneksi löytynyt, mutta ajatus on niin inha etten uskalla olla varma. Käsittelyyn siis myös koululaiset.  

Mitähän täit puuhaa kesäisin, kun niistä ei silloin kuule juttua?  Makoileeko ne jossain piitsillä sateenvarjodrinksuja siemaillen ja muuttavat sitten talveksi muksujen kuontaloihin herättämään herkkien pienten äitien murhanhimon?   Luulisi, että rauhallisempiakin asuinpaikkoja maailmassa on.  Alle kymmenvuotiaan pää on melko mobiili asunto!  Ehkä ne kaipaa sitten vähän vauhtia ja jännitystä sen kesäpiileskelyn vastapainoksi. 

Apteekissa oli muuten pari vaihtoehtoa päähän laitettavaksi, toinen oli sellaista joka tukehduttaa täit ja toinen sellaista joka tappaa ne.  Mustaa farmaseuttihuumoria :) Ostin  tuota jälkimmäistä, koska kuulostaahan se nyt tehokkaammalta kuitenkin.

PS:  Nöyrimmät pahoittelut kaikille joiden päätä alkoi kutittaa.

Joskus tykkään asioista ennen kuin tiedän miksi

Menin sitten ja ostin sen liukuvärjätyn persikan sävyisen langan.  Vaikka se oli just sama kerä joka alunperin eniten epäilytti lankahyllyssä.  Nyt se on ollut pari viikkoa tuossa korissa odottelemassa, koska en tiedä mitä siitä tekisin enkä ymmärrä miksi yhtäkkiä tykkään siitä. 

Menin myös torstai-iltana aloittamaan Nälkäpelin lukemisen miehen yllytyksestä.  En päässyt kovin pitkälle, kirja oli ihan päättömän pöhkö enkä tykännyt kirjoitustyylistäkään.  Mutta seuraavana aamuna otin pokkarin mukaan siksi aikaa kun viisvuotias teki neuvolassa tehtäviä ja sitten, en tiedä...  jotenkin jäin koukkuun.  Enkä ymmärrä ihan miksi.  Luin tuon toisenkin osan, joka oli ihan yhtä pöhkö ja koukuttava ja nyt yritän parhaani mukaan tehdä vähän muita asioita ennen kuin luen viimeisen kirjan.

Nuo kaksi alempaa kirjaa kuvassa, niitä voin kehua ja suositella ihan kenelle tahansa.  Kani nimeltä jumala on aivan nappikirja etenkin jos kiinnostaa kokeilla millaisen kirjan John Irving saattaisi kirjoittaa, jos olisi nainen.  Ja Señor Peregrino taas on täydellinen tarinakirja sellaisella vanhanaikaisella, muhevalla tavalla. 

Nälkäpelit sitten...  no niissä on showmekkoja, teurastusta ja semmoista selviytyjämeininkiä teini-ikäisen näkökulmasta.  Emmää kyllä tajua.  Mutta jos joskus on uponnut Kärpästen herra tai Mad Max, Pieni talo preerialla ja Walking Dead, niin miksei sitten nälkäpelikin.  Tai liukupersikkalanka.