Viikonloppuna

On juhlistettu pikkuveljen kahdeksaatoista vuotta ja hoidettu pikkuista Ottoa (ei ole oma vaan siskon).  Ilmeni vaatimuksia uudesta pikkuveljestä ja nuorimmainen suunnittelee avoptoivansa kolme lasta ja synnyttävänsä toiset kolme.  Avoptiolasten nimet tulee kuulemma olemaan Liisa, Monni ja Sonni.  Onneksi tässä on toivottavasti parikyt vuotta aikaa harkita noita nimiä vielä vähän.

Minä olen kahdeksantoista vuotta vanhempi kuin pikkuveli, joka on kahdeksantoista vuotta vanhempi kuin Otto.  Onhan se edes vähän jännää.

Se olis uus viikko ja työpäivä joka alkaa vartin päästä.  Menoksi vaan ja mukavaa maanantaita!

 

Mahtavan kirkas taivas tänään, otin siitä kuvan ja sain väripilkun kaupan päälle!  Ostin kerän haalistuneen keltaista lankaa, oli ihan pakko kun siitä tuli mieleen kulahtaneeksi paahtunut  traktori.   Vanhan pikkuverkun punainen on yks  mun lempivärini.  Toinen on melkein kaikki muut.   Vaikeinta on niellä esimerkiksi nämä sävyt, jotka näytöllä on ihan kivat, mutta oikeesti vihloo mun takahampaitani. 

Näissä kuvissa lohenpunainen sen sijaan näyttää ihan makeelta.  Ja huomaan, että silmä on tottunut jo niihin neonväreihinkin. Hmmm...  missähän se mun neonvihree hiuspantani on nykyään, oltiin erottamattomat vuonna -89.

Järjestyy

Se on varmasti tämä alkava vuosi kun saa ihmisen tehosiivoomaan keittiön laatikoita ja kuuraamaan saunan lauteita.  Toissapäivänä yks jos toinenkin linkkasi facebookissa tähän tekstiin, ja huomasin olleeni samoilla linjoilla.  Tai itseasiassa ihan eri linjoilla, mutta samassa aiheessa.  Mietiskelin tavaraa, sitä mitä on ja kaikkea sitä mitä "pitäis" hankkia, ja sitten annoin itselleni luvan kirjoittaa kaikki ne mielen päällä pyörivät puutteet paperille.  Ihan noin vaan hups ilman sensuuria tai kritiikkiä.  Listasta ei tullut niin pitkä kuin ajattelin, mutta ehkä se tuosta vielä jatkuu, ja sen olemassaolo teki hyvää, ihan yhtä hyvää kuin keittiön laatikon siivous.  Uudet pyyhkeet, lakanat, sukset sun muut ei enää pyöri turhaan kuormittamassa ajatuksia.  Ne on nyt tuossa vihkossa tallessa ja päässä on tilaa niille asioille joille sitä oikeasti pitääkin olla. 

Sitäpaitsi listalta sain viivata yli jo kaks juttua: mies toi vanerilaatikon lautapeleille ja minä ostin kissanruuille säilytysastian. Loput viivataan yli sitten  joskus jos tarpeen tulee.  (Sohvakangas on pyörinyt kyllä aivonmutkissa jo pari vuotta, ehkä otan sen työn alle tänä vuonna.)

*****

Tänä vuonna aion pistää itseni kuosiin, lähteä liikkeelle ja muokata sohvaperunasta  sellaisen ihmisen jolla on niitä lihaksia ja joka pystyy juoksemaan enemmän kuin viiskymmentä metriä ilman että keuhkoihin pistää.  Koska jos lapsia uhkaa esimerkiksi örkkien armeija, niin on hyvä olla pikkuisen perunaa paremmassa kunnossa.   

Ensimmäinen suunnitelma oli ilmaantua kuntosalille ja aloittaa armoton rehkiminen, mutta kun ei pysty.  Elämäntilanne tarjoaa sen verran haastetta, että energiaa kuluu tuhatkertaisesti normaaliin verrattuna.  Pää käy kierroksilla eikä lihaksille riitä oikein paukkuja.   Täytyy siis ottaa pehmoisempi aloitus.    Alkutalven treeni sisältää lumilinnan tekoa sään salliessa, lumitöitä ja kasoissa kiipeilyä.   Ajoittaisia taisteluja Sauronin joukkoja vastaan.   Lapseni Aragorn, Samwais ja Gimli* toimivat personal trainereina aika pätevästi. Kuntokartoitusta ei ole tehty, mutta  pihamaa keskimaa on kartoitettu kyllä.
 (* Minä olisin sitten varmaan kärsimätön ja tempoileva Eowen ja mies olis se  hidas ja harkitseva Entti. )

Päätin alkaa pitämään talvesta.  Kesän odottelu kun on periaatteessa vaan potentiaalisesti ihan kivojen päivien tuhlausta.  Ja niin vaan näyttäisi päätös toimivan.  Kuka olis arvannu? 

2013

 alakuva: otherwordly

Tulkoon ihan mahtava vuosi, lempeämpi kuin edellinen.