Väliaika, kahvia ja pullaa

Jokapaikassa sitä joulunpunastakin vielä kaikessa rauhassa.

Meillä on edelleen joulu.  Tai no, ei ole ihan täysjoulu, mutta ei ole olemattakaan.  On välipäivät, väliaika, semmoinen aika jolloin ei tunnu tarpeelliselta vielä viettää täyttä tohisevaa arkea vaan saa mennä puolinopeudella ja lojua vaikka kaiken päivää sohvalla ja ihailla  kuusta.  Lisäsin siihen just muutaman koristeen. On hirveän nätti kuusi tänäkin vuonna, ja kiitos lauhan sään se ei karista neulasiakaan yhtään kun ei ole joutunut paukkupakkasista sisälle sopeutumaan.  Koska viime vuonna joutui kuusesta luopumaan heti joulupyhien jälkeen, niin nyt otetaan kaikki irti sinne loppiaiseen saakka. 

On syöty ja jatketaan syömistä, mutta viime yönä näin jo unta että menin punttisalille.  Tosin siellä oli kaikista laitteista osat kateissa ja mulla oli jalassa toppahousut niin ei pystynyt oikein rehkimään.  Mutta kyllä mä sitten ens vuonna ajattelin taas alottaa.  Kunhan ensin syön kaapit tyhjiksi kaikessa rauhassa.  Mihinkäs tässä kiire...

Luin vuoden kauneimman kirjan, siitä kerron kyllä lisääkin, ja aloitin katsomaan Gilmoren tyttöjä ehkä viidettä tai kuudetta kertaa, mikä tuntuu hyvin rauhoittavalta.   Siinäpä ne aikaansaannokset.  Ai niin, vaan käytiinhän me perjantaina ekaa kertaa ikinä katsomassa joulualeja, oli aika ahdistavaa.  Ei viivytty kauan, mutta ihastuin yhteen mekkoon sekä ostin tytöille paitoja ja itselleni pari joulukoristetta.  Ne jotka siis äsken laitoin kuuseen.