Kyllä minäkin niin


pitää ostaa karvalakki.

Kyllä ei olis pitänyt odottaa näin pitkään ennen kuin luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan.  Se mitään ikävä kirja ollut niin kuin pelkäsin, vaan  ihan hirveen mukava lukukokemus, minkä suunnilleen koko muu Suomi jo tiesikin.  Luulin, että se mielensäpahoittaminen olisi aika raskasta ja valittava vanha mies epämiellyttävä tyyppi,    mutta minähän siitä ukosta tykkäsin ja sillä oli ihan järkeenkäypä filosofia:

"Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin  ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu niin saattavat mennä suonet tukkoon, saattaa sydän leikata kiinni. Hän halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaatteja ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä.  Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin."

Katoppa kun tämä osui minua suoraan sydämeen siinä mielessä, että vaikka minusta ei nyt ehkä ole tarpeellista valittaa kirjallisesti paikallislehteen ihan joka asiasta, niin kyllä pitää ihmisessä olla sen verran älyä, että se sanoo kun jokin vaivaa.   Ja muahan on vaivannut ja niinpä olen sanonutkin viime aikoina.  Hauskaa se ei ole ollut, mutta  kyllä ei ole suonet tukossa ja sydänkin pumppaa.  Se mikä on jumissa, niin se on niskat, hartiat ja selkä. Perusteellisesti sementinlujassa jumissa.  Toimin ilmeisesti  eri tavalla kuin vanha mies sillä tavalla että mun täytyy prosessoida stressi myös fyysisesti.  Kroppa ei ole ainakaan vielä oppinut, että pelkkä puhe riittäisi. Ehkä se tulee sitten iän myötä sellainen kyky?  Mutta kohta pitäis helpottaa, koska puhuttu on  eikä kroppa enää juuri jumimpaan tilaan pääse. (*kop kop*).

Että eiköhän tässä ihan kohta taas tunne itsensä taas positiivisemmaksi itseksensä, vaikka kyllähän minä niin perusteellisesti hermoni menetin toissa iltana kun kaiken muun ikävän lisäksi tietokonekin meni ja  tilttasi ja vaihtoi kaikki tekstit puolikuiksi ja laatikoiksi ja piti kummallista vikinää.

Mielensäpahoittajalle neljä tähteä, viis sydäntä ja luja rutistus: 

**** 
♥♥♥♥♥

Kommentit

  1. Symppaan. Kerään myös kaikki surut ja murheet lihaksiini. Joskus tuntuu, ettei happea saa, kun selkä ja hartiat ovat niin jumissa.

    VastaaPoista
  2. Juuri parhaillani työskentelen niskani kanssa, johon on tainnut jumittua jotain todella tahmeaa. Itse en ole lukenut kirjaa - pitäisi kyll. Tuo kohta kirjasta on niin hienosti sanottu - saatan ehkä lainata lainaustasi ;)

    VastaaPoista
  3. Se on ihan mahtava sarja! Mä imaisin Mielensäpahoittajan, Ruskeankastikkeen ja Miniän yhtä kyytiä. Nauratti ja pisti myös miettimään.

    Ruskeassakastikeessa kaikki luvut alkaa: "Minä niin mielenipahoitin, kun..." Kolmas luku huvitti eniten: "... söin itseni tekemää ruokaa".

    Nyt menossa Kyrön Liitto.

    VastaaPoista
  4. Mäkin tahdon lukea tuon kirjan,kuulostaa hyvälle!

    VastaaPoista
  5. Kyllä tuo nyt on pakko lukea. Voiskohan jättää joululomalle, vai pitäiskö jo aiemmin aloittaa, hmmm. Suklaat oon jo aloittanut!

    VastaaPoista
  6. Rouva Vattu, just niin... Mutta onneksi on se puhuminen, muuten olisin jo muuttunut kiveksi koko nainen!

    Katja, toinen kohtalotoveri siis, tsemppiä meille! Tuo lainaamani kohta on ihan kirjan alusta, ja sen ansiosta sai heti hyvin kiinni ukon ajatuksista.

    Laura, aion kyllä lukea nuokin! Mulle tuli kyllä ihan hyvä mieli kun söin itteni tekemiä köyhiä ritareita äsken :)

    Nin@ ja Paukkuliini, on meitä siis enemmänkin jotka ei olleet vielä tätä lukeneet. Kyllä mä suosittelen! Ja tätä oli tosi kiva lukea luku kerrallaan, muutenhan tämän olisi nielaissut liian nopeasti :)

    VastaaPoista
  7. Ihan paras kuva! :)
    Mielensäpahoittaja on kirjana ihan älyttömän hyvä, mutta äänikirjana tai kuunnelmana kuulemma vielä parempi.

    Toivotaan, että opit sanomaan asioita tuoreeltaan ettei tulis niin pahoja jumeja. (Minunkin pitäis opetella sanomaan niille, joita asia koskee, eikä vain sulle.)

    VastaaPoista
  8. Maija, ja eka omakuva koko bloggaushistoriassa :)

    Kum tässä mun tilanteessa on se, että olen sanonut heti tuoreeltaan ja koko ajan sanonut lisää, mutta kun asiat ei muutu, niin siihen turhautuu ja sitten mennään jumiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit