Kun ei mene niin kuin odottaa


Tiiättekö, kun joskus innostuu kamalasti jostakin asiasta, mutta sitten kaikki ei olekaan ihan niin mahtavaa kuin odotti? Ei mitenkään vakavasti, vaan ihan pienellä mittakaavalla.  Sen verran, että tekee mieli sanoa höh. Kuten esimerkiksi:

- Facebookissa mainostetaan Iittalan kattauskilpailua, jossa voi voittaa valitsemansa astiaston.   Innostuin!  Haa, mulla on ihan naurettava astiatilanne, esimerkiksi leipälautasia on seuraavasti: neljä vaaleankeltaista teemaa, yksi vaaleanvihreä lautanen, yksi norsukuvioinen ja yksi... eikun siinä ne olikin. Että kaapissa olisi paikka ihan oikealle asiastolle, mitäpä jos osallistun?   Kiva juttu, niin teen.   Paitsi, että osallistuvan kattauksen pitikin sitten olla enimmäkseen Iittalan astioista tehty.  Että se palkinto meneekin jollekin, jolla jo on joku astiasto.   No jaa, ei mikään maailmanloppu, mutta pieni semmonen höh.

- Varasin kirjastosta Gillian Flynnin Kiltin tytön, koska sen piti sisältää ihan huikeita juonenkäänteitä ja yllätyksiäJännitystä ja vaikka mitä.  Kustantajakin lupaa, että näin on. Mutta arvasinkin kirjan juonen jo aivan alussa (siinä missä aviomies löytää ensimmäisen viestin), ja yllätyksenä tuli ainoastaan henkilöiden vastenmielisyys.  Kirja ei ollut huono, mutta koska odotin tulevani yllätetyksi, petyin. Toinen höh.  Mutta myöskin jee: näillä hoksottimilla kannattanee ryhtyä dekkariksi.

- Ajattelin siirtyä kepeään Chick Littiin, ja tartuin kirjaan nimeltä Etsin sinua, Mr Darcy.  Täähän ei voi olla huono, koska Colin Firth.  Itse Jane Austen on kiva ja austenfanit varmasti symppiksiä ja nokkelia.  Vaan kun se oli kyllä aika huono ja ohutjuoninen opus.   Semmoinen, että välillä sitä piti ravistella pään päällä niin kuin sillä olisi saanut aikaan edes vähän jotain jännitettä tarinaan.  Ei saanut.  Itse Jane Austenkin olisi sanonut, että no höh.

- Mutta toimii homma toisinkin päin.  Iltana eräänä istuin kutimien kanssa sohvalla ja etsin telkusta sopivaa taustaääntä seuraksi.  Sellaista, joka ei liikaa ärsyttäisi tai veisi keskittymistä silmukoiden laskemiselta.  Kävikin niin, että seurasin valitsemaani leffaa hyvin tiukasti ja tunsin oloni viihdytetyksi.  Jee Miss Kovikselle, taas kerran.

Kommentit

  1. Iittalan kattauskilpailulle tosiaankin vähän isompikin HÖH! Petyin suuresti minäkin, kun olin tietenkin toivonut itselleni astiastoa.

    VastaaPoista
  2. Paukkuliini, no näinpä. Olishan se ollut kiva edes yrittää :)

    VastaaPoista
  3. Mä innostuin siitä kattauskilpailusta jopa niin paljon, että rupesin suunnittelemaan sitä kuvaa, kunnes tajusin, että jaa niin no eihän mulla oo pöytää mihin kattaa ja ei ne varmaan tykkää marimekon astioista ja enhän mä edes tiedä minkä astiaston mä sitten valitsisin palkinnoks. Siihen se jäi, pitäkää kilpailunne ja tehkää sitä paitsi kivempia astioita.

    Edelliseen postaukseen: kengät on mahtavat!

    VastaaPoista
  4. Tuikkis, haha, mutta olisit ainakin erottunut joukosta jos olisit kattanut vaikka sängyn päälle! *(Idea vapaasti varastettavissa, kaikki te oikeanlaisten astioiden omistajat).

    Olisi mulle kyllä se Piilopaikka -astiasto kelvannut, mutta sepä olikin arabian. Mites ne omistussuhteet nyt sitten menikään??

    :D

    Ja tänks, kengät kiittää!

    VastaaPoista
  5. Tiijän.
    Moon tässä päättäny et huihai ne kirjat jotka takkuilee heti alkusivuilla, ihan olkoon kuinka klassikkoja tahansa, EN LUE! Tuli oikein sellanen vapautunut fiilis kuule.
    Sitäpaitsi paljon jännittävämpää esmeks lukee tätä sun blogia, huikeita juonenkäänteitä ja yllätyksiä löytyy aina!
    Menin samaan vipuun, onneks hoksasin että parilla eripari kipolla ja kapolla ei pitkälle pötkis jollei sitten säälistä antais palkintoa.
    Mut niinhän tää kuvio vissiin näyttää suurinpiirtein menevän vähän laajemmassa mittakaavassa ihan kaikkialla: niille joilla jo on niin lisää sitä samaa ja nille joilta puuttuu nyhdetään tuhkatkin pesästä.

    Mites muuten toi jonglöörisusi? Se on musta oikein onnistunut. Onko se liimattu tohon betoni(?)seinään(?) kii? Ku musta tuntuu että se haluis ikäänkuin päästä paprulle ja hyppää Kustin kyytiin Suklaativuorille...me otettais se ilomielin meille asumaan. Vispilänkauppaa?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit