Nuppineulatesti
Viime marraskuussa kyllästyin keittiön keltaisiin seiniin ja maalasin ne valkoisiksi. En edes sävyttänyt maalia, ideana oli, että kun näen seinät tyhjinä, mulle jotenkin valkenee mitä niille oikeesti haluan tehdä. Toisaalta oletin, että ehkä mun keittiöni muuttuisi sitten sellaiseksi supervaloisaksi hehkeäksi trendikeittiöksi, jossa olisi nättiä ja kivaa ja khuulin vaaleaa. No niinpä vissiin. Samantien oli pakko vetää vähän piparireunaa tuonne katon rajaan kun meinasi tuntua liian aikuismaiselta, ja silti istuin kaksi päivää nojatuolissa silmät suurina ja sairastin sitä kalpeutta.
Sittemmin ahdistus toki meni ohi, ja valkoiseenkin on sillai tottunut, mutta aina kun noita seiniä alkaa oikein katsomaan, niin ei ne kyllä mulle sovi. Vähitellen tulin siihen tulokseen, että haluan tollaisen valkopohjaisen, mutta aika värikkään kasviaiheisen tapetin. Pitkällisen ajattelutyön tuloksena tein äsken nuppineulatestin ja kiinnitin nojatuolia varten ostetun kankaan seinälle ihan testatakseni omaa oloani. Tulokset oli melko selkeät: väripommitus tuntui tutulta ja turvalliselta. (Vaikka sillä haavetapetilla olis kyllä varaa olla asteen tai pari tuota kangasta hillitympi...)
Virallisestihan valkoinen avartaa, mutta minä aistin sen vähän epämäräisenä. En saa tilasta mitään otetta ja olo on levoton. Kaikki näyttää hajanaiselta ja roiskitulta, ja vaikka valoisuus kieltämättä lisääntyy, on se jotenkin tyhjää valoa. Tosin näin käy vain omien seinien sisällä, toisten kodeissa tai kuvissa valkoiset seinät näyttää ihanilta, avarilta ja puhtailta. Ja vaikkapa nyt just tuo yläkuva on mun silmääni ihan kiva, mutta se onkin rajattu otos.
Tykkään, että ikkunat piirtyy esiin tummasta seinästä, tykkään siitä miten huone ottaa syliinsä kun sillä on selkeät rajat. Ja nyt tykkäisin kovasti jos tilillä olisi tapettirahaa, mutta eipä ole. On sentään ajatus siitä mitä aikoo, mikä on puolet hommasta, väitetään. Tunnen silti itseäni sen verran, että pidätän oikeuden täydellisiin mielenmuutoksiin. Että saapa nähdä mitä keittiöstä taas tulee sitten joskus kun jotain tapahtuu.
PS: Jos joku keksii kuvaillun kaltaista tapettia, niin ehdottakaapa ihmeessä!
Musta tuo on ihan Josef Frankin tyyliä ja Boråshan niitä tekee, mutta varmasti löytyy "kopioita", jos Frankit näyttää kuluneelta. Kankaissa on vielä enemmän tota tyyliä, mutta jos nyt ei Svenskt Tennille oo asiaa...
VastaaPoistaMun Frank-seinä täällä (enkä yhtään oo viidessä vuodessa kyllästynyt):
http://ehtoisa.blogspot.fi/2013/04/vanha-koti-antaa-paljon-anteeksi.html
Nyt haaveilen hieman Stig Lindbergin Borås-tapetista, paljon Frankin tyyliä, kuvissa tuo eka
http://annainreder.blogspot.fi/2012/09/boras-tapeter-satter.html
Hyvältä näyttää!
VastaaPoistaMäkin oisin suositellut Frankin tapetteja.
https://www.google.fi/search?q=josef+frank+wallpapers&client=firefox-a&hs=cGj&rls=org.mozilla:fi:official&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=ik2nUZGaILTW4QTNqIG4CA&ved=0CDwQsAQ&biw=1525&bih=741
No tehän tiesitte just mitä hain :)
VastaaPoistaKuollaksenikaan en muistanut suunnittelijan nimeä, kiitos!
Ehtoisa emäntä, tosi kaunis tuo sinun tapettisi, muistan katselleeni sitä näytekuvissa, mutta tuosta saa ihan eri lailla käsityksen.
Hienon kärsivällisesti olet jaksanut miettiä vaihtoehtoja! Minä vaan photoshoppaan noissa tapauksissa :)
VastaaPoistaSuperSanna, kärsivällinen = laiska :D
VastaaPoistaLisäksi budjetti on hyvin rajallinen, joten täytyy harkita tarkkaan seuraava siirto, kato.
*minä oon ennenkin peräänkuuluttanut sellaista seinään suoraan asennettavaa photoshoppia jolla sais yhdellä klikkauksella vaihtaa seinän väriä tai kuviointia mielen mukaan. Vähänkö olis hienoa!