Cloudstreet


Australialainen minisarja Pilvikadun talo tuli jokin aika sitten Ylen kanavalta, sattuiko joku seuraamaan?  Minä osuin kanavalle toisen jakson aikana, ja tarina kaappasi mukaansa saman tien.   Pilvikatu oli minulle enemmän kokemus kuin sohvalta katsottu viihdyke ja halusin lukea myös kirjan, koska janosin enemmän aikaa tarinan seurassa.   Tim Wintonin Cloudstreet on julkaistu jo 1991, mutta yllätyksenä ainakin minulle sitä ei ole koskaan suomennettu.   Tosin jo muutaman sivun jälkeen totesin, että hyvä niin, en osaa ajatella miten Wintonin viljelemä rehevän kuvaileva teksti tai aussitwangi kääntyisivät luontevasti suomenkielelle. 

Kirja kuuluu muuten Australiassa high schoolien opetusohjelmaan, ja jotenkin tämän tiedon löydettyäni ajattelin heti Seitsemää veljestä.  Tarinoilla ei ole yhtymäkohtia tai tyylillisiä samankaltaisuuksia, mutta molemmat ovat aitoja, ronskeja ja rikkaita, kaunistelemattomia. Aivan loistava juttu, että sarja tehtiin lopulta Australiassa,  olisi ollut aivan jotain muuta jos oikeudet olisi hyödynnetty hollywoodleffaksi.  Voin vain kuvitella sitä selittelyn ja alleviivaamisen määrää mitä amerikkalaiskäsittely olisi   tuonut mukanaan. 

Se tarina.
On kolme osapuolta: kaksi perhettä sekä talo Cloudstreetillä.  Kaikilla on kipunsa, (avoimet) salaisuutensa ja pyrkimys jatkaa elämää vaikka tietyt asiat painavat heitä henkisesti aloilleen.  Picklesit luottavat onneen, silloinkin kun siitä ei ole tietoakaan, Lambit taas uskovat lujaan työntekoon.   Molemmat yrittävät luoda sijan elämälle ja unohtaa mennyttä, vaikka ovat niin tottuneet pitämään siitä kiinni, etteivät oikein osaa irrottaa otetta.  Elämä jatkuukin, mutta moni kipu jää.  Henkeään pidättää myös talo, joka nitisee liitoksissaan ja huokailee  pidätellen seinissään itkuja.   

Tarina ei kuitenkaan ole raskas, se on elävä, pölyinen, äänekäs, riemukas ja sydämmellinen .  Wintonin monisanaisuus ei ehkä ole kaikkien makuun, mutta minusta se sopi tähän tarinaan, etenkin kun sanoja käytettiin kuvittamaan, ei selittämään. Kantavana teemana kirjassa virtaa elämä koko laajuudessaan.  Perheen merkitys, rakkaus, kuuluminen.  Mystiset tai yliluonnolliset elementit  tulevat esiin siellä täällä pieninä mutta säännöllisinä muistutuksina siitä että elämää on myös ymmärryksen ulkopuolella, mutta enimmäkseen asukkaat, ja sitä myöten myös tarina, ohittaa nämä arkipäiväisesti.   (Poikkeuksena puoliksi palannut poika Fish, joka tietää, että taloon sattuu.)

"She staggers out, needing a drink, and knowing it's no use going on with this stupid sobering up, passes the grey old lady with the firepoker at the landing and turns wandering too late. She goes down the stairs arse over, slopping more than she thumps, like a bag of yesterday's fish, and as she goes, she knows for sure she'd have done it better drunk."

 Koska näin ensin sarjan, on vähän vaikea erottaa kirjaa siitä tai tietää olisinko pitänyt tarinasta yhtä paljon pelkästään luettuna.  Eroavaisuuksiakin näiden väliltä löytyy, mikä selittyy tarinan laajuudella. Sarja kulki muutamissa asioissa oikopolkuja,   jätti pari hahmoa kokonaan pois ja lisäsi yhden tärkeäksi nousevan kohtaamisen jota kirjassa ei ollut,  mutta tarina ei kärsinyt tästä mielestäni lainkaan.  Kirjaa taas oli mahtava lukea, kun henkilöt olivat jo valmiiksi elävinä ja tuttuina  mielessä.  

Suosittelen kirjaa ja sarjaa  lämpimästi (jos nyt ei jo tullut selväksi, että tykkäsin ihan pirusti).  Harmi kyllä Ylellä on sarjan ensimmäisten jaksojen nettikatseluaika jo loppunut  , mutta Cloudstreet löytyy myös youtubesta.  


Kommentit

  1. Kuulostaa kyllä ihanalta kirjalta. Lainaan sulta :)

    VastaaPoista
  2. Voi, minäkin ihastuin tuohon sarjaan! Välillä kyllä hämmensi se kaikki "yliluonnollisuus" ja koko ajan odotti että milloin tapahtuu jotain kummallista tai sellaista, että molemmat perheet jotenkin havahtuvat tekemisiinsä. Loppu oli erilainen mutta tavallaan kaunis :)

    VastaaPoista
  3. Maija, odotan kyllä sitten innolla mitä mieltä oot!

    Emmi, minäkin ensin yllätyin kun ruudussa näkyikin yhtäkkiä jotain outoa, mutta pidin kyllä siitäkin osasta tarinaa. Sarjassa tuota mystistä puolta ei selitelty sen kummemmin (ehkä ensimmäisessä jaksossa, sitä en nähnyt?), mutta kirjassa kerrottiin kyllä talon historiasta ennen Picklesejä ja Lambeja.

    Loppu oli kaunis minustakin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit