Peilin eessä

Kokeilin vaatteita peilin eessä, valitsin nuo.  Mahatauti yrittää iskeä, mutta nyt ollaan tiukasti sitä mieltä, että tänne ei ole mitään asiaa!  Huomenna istun junaan ja menen sinne missä muruseni on, kaikki ne viisi!  Ja sinä yksi siellä toisaalla, oot ajatuksissa mukana tietenkin (*tähän sellainen sydän, jota bloggeri ei ikinä anna mun tehdä*)

Kotiin tulen vasta sunnuntaina luultavasti vähän väsähtäneenä mutta hirveän paljon nauraneena.  Saa nähdä ollaanko ihan teineiksi kaikki vai olisko joku jo aikuistunut?  No ei kai.   Aiotaan baanalle.  Vai onko se paanalle, kun Oulussa ollaan?  Kummallakaan en oo ollu vuosikausiin, että voi olla pieni kulttuurishokki.  

Yksi juttu tästä päivästä

Tänään on ollut sattuu ja tapahtuu -päivä, yllätyksiä nurkan takaa -päivä ja nyt helkkari soikoon siivotaan se leikkihuone vaikka järki lähtis -päivä.  Pienimmäinenkin sai oman pöydän -päivä.  Sen teki Strömsöstä karannut vähän vinksahtaneempi tee-se-itse-mies, eli  tuttavallisemmin mun mies.   Siinä on vanhan pöydän runko, ja kantena on vielä vanhemman vanerisen lumikolan  se... no, kola.

Hieno!  Tyttö on aika tärkeenä, ja äiti on tyytyväinen.  Mielenkiinnolla seurataan oppiiko kohdehenkilö suorittamaan väritys- ja piirtelyhommat noinkin pienellä alueella.  Sen luontainen levittäytymisreviiri kun on tähän saakka ollut aika laaja.

Tilasin hienon kirjanmerkin ja sain lukutoukkasiskolta hyvää luettavaa, kun ei omassa hyllyssä mikään inspiroinut.  Enää pitää saada lapset lahjottua siivoamaan leikkihuone loppuun (jätskit luvattu), sitten iltapesut ja muksut nukkumaan.   Sitten alan lukea. Ellen nukahda.  Aika varmasti nukahdan.

Tilasin  kirjanmerkin lisäksi myös Jenna Karjalaisen ihanan pako sirkuksesta -julisteen.  Sellainen oli saatava kun yksi toinen sisko esitteli omaansa.  Siskojen suositukset, kannattaa kuunnella.  Pankkitili on kyllä tällä hetkellä vahvasti toista mieltä. Voi höh.

Ilman blogirajausta

Pointtina oli, että tein terveellisen hedelmäsmoothien.  Kuvitelkaa tähän sellainen kauniisti rajattu raikas kuva hedelmäsmoothiesta. Kylläpä onkin hyvää, ja niin terveellistä!

Mitäs teidän keittiön tasoilta löytyy aamuisin? (Kun kirjoitan aamuisin, vihjaan, että muina aikoina tasot olis jotain muuta kuin törkyisiä.  Ei pidä paikkaansa, valitettavasti).

(Jälkkäriksi söin kinderin)

Kavala luonto

Ironia:  Se, että menet parturiin, saat tukkaasi raitoja (kahta eri sävyä, joita on pohdittu hartaasti), päätät ottaa vielä tehohoidon päähieronnan kera ennen leikkausta, joka onnistuu yli odotusten.  Saat kampauksen johon käytetään ainakin neljää eri ainetta, fööniä ja suoristusrautaa.   Koko homma vie kaksi ja puoli tuntia, mutta kun katsot peiliin,  ajattelet  että hitto vie, näytän melkein hyvältä! 

Vaihdat kotona ylle mukavat housut ja lähdet hakemaan uutta mattoa, olet jo vähän leuhkana.  Jalassa on tosin pelkät verkkarit, mutta tukka on h y v i n.  Kävelet kotiin lasten ja hienon oloisen maton kanssa ja KOPS.  Pääsi mäjähtää T A A S päin käpyä.  Siis jo toisen kerran tänä syksynä. Kuka kävelee jatkuvasti päin käpyjä, mä kysyn? 

Hei hei, hieno tukka. Taas nähtiin, pihkatukka. Se on sitten voinaamion paikka. Voi tukkani, voitukkani, kuinka sua tänään hellitäänkään.

Mattokin on kivemman värinen nurinpäin :)

Sunnuntaiheipat

Sydämet puseroon ja mukinpohjallinen mustikoita.  Sitten askartelua, top secret!

Päivän linkkivinkki on tässä: postikortteja Helsingistä ja kuinkas sitten kävikään...

-

Oma pää

Niin, jos äiti sanoo, että enää ei saa leikata omin käsin tukkaa, voi aina pyytää apuun isoveljen.  Se leikkaa kyllä, ja just niin lyhyeksi kuin pyydetään.    Kotiparturointia käytiin kyllä sitten vähän trimmaamassa ihan oikeessakin parturissa, mikä oli hirveen jännää.  Eikä sinne varmasti olis menty ilman sitä sääntöjen kiertämistä.  

Hän on ihan kauheen tyytyväinen, hällä on ihan oma pää joka asiassa.  Onhan se nyt hienoa.  Sanoi että just tältä mä haluankin näyttää.  Siinäpä itselle tavoiteltava mielentila!

Sohvanpohjaraportti

Esimerkiksi.  Olispa siistiä osata soittaa banjoa.  Tulin siihen tulokseen myös, että J. Karjalainen on vähän kuin Suomen Jack White.  Ja Tapio Rautavaara on Suomen Johnny Cash.  Niin se vaan on.  Jos mulla olis banjo, tekisin siitä biisin ja kaikki ymmärtäisi.

Eilen tiskatessa kuuntelin Samuli Putron uutta levyä, ja meinasin välillä ihan pakahtua.  Olet puolisoni nyt pisti itkemään, nyt kun kuuntelin sen kunnolla.  Teki saman vielä tänä aamunakin.   Nuorena kuin nurmet on, siitä kohdasta tykkään erityisesti. Nimibiisi Tavalliset hautajaiset on hieno, hieno. 

Olen katsonut liian monta What not to wear -jaksoa, ja vakuuttunut siitä, että näytän hirveen nuhjuiselta ja tarvitsen vakavan tyyli-intervention heti.  Saattaa olla tarpeeksi, että paranen ja jaksan harjata tukan. 

Olen katsonut kaikki mahdolliset QI-jaksot, nauranut niin kuin vain väsynyt voi, ja oppinut paljon hirveän mielenkiintoisia ja hirveän tarpeettomia asioita. By the way, Suomesta ei tasan löydy vastinetta Stephen Frylle.

Aina välillä olen kammennut itseni tähän koneelle, överipinnaillut kuvia Pinterestissä ja löytänyt siellä ainakin kakssataa oispa kiva tehdä -asiaa.  Tilannut itselleni mekon, paidan ja kengät ja pojalle maton. Lukenut blogeja. Miettinyt, että tuleekohan sitä mekkoa kuitenkaan käytettyä, ja sitten päättänyt että tasan käytän, tää on mun itsesuoritettu tyyli-interventioni.

Kaiken kaikkiaan, sohvanpohjalla kävisi aika pitkäksi ilman telkkaria ja tietokonetta.  Paitsi jos olis se banjo. 

Päikkärikaveri - Sleeping Buddy

etsy

Tämän päiväiset päikkärit nukuttu ja tohtorillakin käyty.  Diagnoosi oli vähän hankala, mutta hoito-ohje oli yksinkertaisesti lepo.  Reippaana tyttönä tottelin. 

Jos tähän joku lääke on, niin se voisi olla tuollainen iso pehmeä karhuasia.  Yksi ihanista siskoistani tämän eilen linkkasi, olisko ehkä melkein paras päikkärikaveri ikinä?

Jos pyytäisi nätisti, niin saisikohan lääkäriltä reseptin isoa pehmeää karhua varten?  Saisin alennusta lääkinnällisistä syistä!

*****

Another day, another nap. I visited the doctor today, too.  Diagnosis was a bit tricky, but the treatment is simple: rest. 

If there is a medicine for my condition, it's probably that big brown bear.  One of my awesome sisters linked it to me yesterday.  I think that would be like maybe the best sleeping buddy ever.  

If I asked politely, do you think the doctor would write me a prescription for a big brown bear. I might get a discount for medical reasons!

Zombeja - Zombies

Kaikkien kaamosväsymysten esiäiti on yhä kimpussa.  Energiaa ei riitä kuin muutama hassu tunti päivässä, väsyttää ihan kaiken aikaa.  Joudun nukkumaan päikkäreitä, notkun silmät puolitangossa kuin mikäkin zombi ja kiukkuilen kun päätä särkee. Eilen illalla piti ottaa nokoset jotta jaksoin mennä suihkuun.  Luulin, että se oli pohjanoteeraus, mutta pohjanoteeraus nähtiin vasta äsken, kun en jaksanut syödä karkkia loppuun. Käsittämätön puhdin kadotus. Eihän tällaista jaksa!

Hain deevitamiinia, huomenna soitan jo kyllä tohtorille.  Jospa sitten alkaisi sukkakin valmistua.  Ja pannulappu. Talon siivous ja sellaiset.   Tilasin myös Walking Deadin* molemmat kaudet , katselen zombeja mieluummin telkkarissa kuin peilissä. 

*****

I've been struck by the mother of all fatiques, a real monster. I've almost no energy at all, I just feel tired all the time.  I have to take naps daily, I just hang around with barely open eyes like a zombie, and I'm cranky because most of the time I've a massive headache.  Last night I had to take a nap to gather strength to take a shower.  And I really thought that was the low point, but no, the low point was just now, when I spat out a perfectly good candy just so I didn't have to chew it.  This really, really sucks.

I got me some vitamin D, and tomorrow I'm calling the doctor.  Maybe then I can pick up where I left with the knitting and such.  And I ordered both seasons of the Walkind Dead.  Zombies are way cooler on my tv than in my mirror.