28.10.2012

Huomioväri


- Hain lapset kotiin mummulasta. Menomatkalla oli perhanan l i u k a s  t a, väistin hirven ihan nippa nappa, auto liiras kuin mikä, mutta niin liiras myös hirven sorkat jäisellä tiellä.  Ja se hirvi oli onnekas, koska väisti auton lisäksi myös hirvimiehen, joka seisoi passissa tien varressa kilometri, pari aiemmin neonoranssi haalari yllänsä, ja se haalari kuulkaa pelasti mut.  Kävi nimittäin niin, etten huomannut koko kirkuvanväristä haalarimiestä ennen kuin se vilahti silmäkulmassa siinä ihan kohdalla.  Ja sitten mietin, että huh, jos en huomaa tuollaista huutomerkkiä niin en huomaa kyllä mitään ja skarppasin.  Ja sitten hetkeä myöhemmin huomasin sen hirven, mikä oli onnekas juttu.

Paluumatkalla tänään oli onneksi jo sulat tiet, mutta hirvimiehiä oli niillä samoilla paikkeilla nyt niin tiheästi, että sarvipäät tarvii vielä vähän enemmän onnea kuin eilen.

Ihan tämän mun sekä hirven saaman onnenpotkun muistoksi ajattelin hommata jotain oranssia.   Tosin, jo perjantaina kun mietittiin uutta väriä yhteen lamppuun, niin tuumasin että oranssi tuntuu nyt jotenkin hyvältä. Sattumaako?  No varmasti, mutta tulishan tästä parempi tarina jos sen vois alottaa, että "Perjantaina tunsin, että oranssilla tulee olemaan suuri merkitys elämäni jatkumiselle". 

Tarinan opetus?  Hommatkaa hyvät nastarenkaat ja pitäkää silmät auki liikenteessä. Väistäkää niitä hirviä.

PS: joulupukki, tuliterät nastarenkaat olis kans kivat. 

4 kommenttia:

  1. Voi herttileijaa sinä rusettiluistelija siellä!
    Menee sisuskalutkin sillai kivasti rusetille kun ajattelen sua siellä HIRVEYKSISSÄ.
    Pelastit hirvenkin. Ja äijän. Ja ittes.
    Oranssit nastarenkaat ois kans nastat.
    Joulupukille ukaasi että Petterin etäiset serkutkin tarttis jotain orankia yllensä. Oisko paljon vaadittu?!

    VastaaPoista
  2. No koko hommanhan olis voinut kertoa myös näin "meinasin törmätä, muttei käynyt kuinkaan" :)

    Mutta kyllä siinä vaan säikähti, piti vähän pysähtyä ja soittaa yksi itkupuhelu miehelle. Kauheen dramaattista!

    Joulupukin lista kasvaa salakavalasti, mutta kai ne tontut pysyy perässä?

    VastaaPoista
  3. Onni oli mukana matkassa. Täällä meillä pomppii peuroja. Hirven näin vasoineen kesällä, kun olin koirien kanssa lenkillä. Pysähdyin ja annoin mennä menojaan. Samassa kohdassa oli viime viikolla hirvimiehet pyssyineen. Ärsyttää, kun menevät tuossa tontin rajalla niiden aseidensa kanssa. Kun ne aseet on niin pelottavia!

    VastaaPoista
  4. No niin oli, paluumatkalla yksi Onni istui takapenkilläkin :)

    Mua paluumatkalla myös vähän hirvitti ne hirvimiehet, kun niitä oikeasti oli 20 metrin välein ja kaikilla ne pyssyt niin näyttävästi valmiina selässä...

    Se Onni sanoikin, että sitten kun hän saa isona ajokortin niin lähtee ajelulle ja näyttää nyrkkiä kaikille metsästäjille :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...